R—— oli yksi niitä pitäjiä, joissa liike oli voimakkain. Paloviinapullot lyötiin rikki enempi välittämättä Carl XIV Juhanin kruunatuista nimikirjaimista, mitkä tavallisesti koristivat niiden kuvetta ja raittiusinto, niinkuin niin monta muuta itsessään jaloa harrastusta meillä, muuttui lopulta kiihkoilemiseksi.
Metsä-Sissa kadotti melkein kaikki ostajansa, ja kahdeksanvoutinen pikku Märtha oli jo muutamia kertoja pitänyt mennä maata ryypyn jälkeen kovettuneiden leipäkannikkain palanpaineeksi. Mutta se ei ollut jäävä tähän. Muutamana sunnuntai-iltana, jolloin mielikiihko oli tehnyt osan raittiusyhdistyksen jäseniä yhtä huolimattomiksi kuin ikänään ennen "Sissan tipat", tulivat he kävellen maantietä eteenpäin ja huomasivat entisen juoppouden syntimajansa.
— Tulkaa, me revimme alas tuon paholan.
— Ja tyhjennämme pirunjuoman puroon.
— Ja poltamme saatanan palvelijan hökkelinsä roviolla.
— Ja lyömme kuolijaaksi synnin lapsen, tuon pienen kyykäärmeen.
Tuollaisia puheita kuului tuon kiihoittuneen joukon suusta, joka kuin petoeläinjoukko syöksyi aidan yli Sissan tupaan. Tuossa silmänräpäyksessä oli katto poisotettu, seinät alasrevityt, ja salakapakoitsija oli jo saanut muutamia väkivallan lyöntejä, kun muuan nuori talonpojanrenki, joka näki pienen itkevän tytön, veti veitsellään pahan haavan lapsen poskeen.
Juuri silloin matkasivat pari kauppamatkustajaa tietä. Ne olivat lämminsydämmisiä miehiä ja kun he näkivät, että oli kysymys murhasta tuolla metsässä, hyppäsivät he vaunuista sekä kiiruhtivat joukkoon. Heidän varma esiintymisensä, se takaisin järkiin tulo, jonka nuo kaksi uutta osanottajaa vaikuttivat hurjistuneissa aivoissa ja ehkä myöskin pari pistoolia, jotka loistivat uhkaavana nuorten kauppamatkustajien käsissä, kaikki tämä vaikutti, että väkivallan tekijät saatiin vetäytymään pois, mutta salaisesti uhkaavina, että ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa pantaisiin täytäntöön teko.
Metsä-Sissa kuoli kahden vuoden kuluttua, minkä ajan hän puoleksi kulutti vankilassa ja köyhäinhuoneessa. Jos jolloin kulloin joku rauhan ja sovinnon valo-säde sillä välin pääsi salakapakoitsijan sydämmeen, emme me tiedä. Me ainoastaan tiedämme, että hänen viimeiset katkonaiset sanat kuuluivat: "Ottakaa tänne minun pikku Märthani!" Äidinrakkaus, sinä olet voimakkaampi kuin synti ja kuolema, sinä tunkeut sellaisiinkin sydämmiin, joissa paha on saanut olla asukkaana koko pitkän elämän ajan!
Ja pikku Märtha? Hän tuli ensiksi köyhäinhoitoon, myötiin muutamalle torpparille 35 kruunusta ja 4 vakasta viljaa vuodessa, sekä läksi 16 vuoden ijässä … kaupunkiin hakemaan palvelusta tehtaassa.