Mutta kauransa söi se tyvenesti.
Perjantaina lähdettiin Rackarkylän kievariin, ja sinne oli kokoutunut kansaa neljästä kirkkopitäjästä, nähdäkseen maan isää ja pieniä prinssejä.
Mutta joukon keskellä käyskenteli nimismies ja oli kauhean vihainen ja kiroili tuota uskollista kansaa, jolla oli niin vaikea pysyä järjestyksessä kahdessa rivissä molemmin puolin tietä ja oppia huutamaan hurraa. Ja jokaisella hänen univormunsa napilla välkkyi suuri hikipisara, joka oli pudonnut siihen kesän helteessä kuninkaan ja isänmaan palveluksessa.
— Te kirotut pöllöt! Ettekö te voi saada päähänne, että ne, joilla on siistit nutut, on oikeus seisoa ensi rivissä, ja siinä pitää myös lautamiehen tyttärien olla kukkakimppuineen. Ja kun kuningas tulee ja minä annan merkin nenäliinalla, hurraatte te kaikki yhdessä yhdeksän kertaa niinkuin minä olen opettanut teitä, että kun minä nostan nenäliinan, sanotte te 'huu…', ja kun minä lasken sen alas, sanotte te '…rah!'
Minä luulen kyllä, että ruotsalaiset vielä voivat pelvotta asettua puolustamaan vihollista tykkipatteria vastaan, mutta nyt, kun oli kysymyksessä ilmi kantaa kuninkaalle osotuksen alamaisesta rakkaudestaan, vapisivat he joka jäsenelleen. Paitsi tietysti kahta vanhaa gratialistia, jotka olivat olleet mukana Leipzigin ja Dennewitzin tappeluissa ja hurranneet itse kantaisälle.
Ja kievarin isäntä silmäili väliin veräjän kunniaporttia, väliin suurta, siniseksi maalattua käkikelloaan, mutta hänen sielunsa ei ollut kummassakaan niissä.
Ja kievarin emäntä piikoineen seisoi juhlapukuisena kyökin ovella ja emäntä neuvoi:
— Sen minä sanon sinulle, Kaisa, että jos joku noista kuninkaallisista pyytää lasin vettä, niin älä sinä anna hänelle vettä, vaan kuorimatonta maitoa tuolta penkiltä. Ja jos hän sanoo, että hän mieluummin tahtoo vettä, niin kumarra ja sano: "Se ei tule koskaan kysymykseenkään, teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja kun hän sitte kysyy, mitä se maksaa, niin kumarra uudestaan ja sano: "Ei mitään, teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja kun hän sitte ottaa viiden taalarin tai kymmentaalarin ja antaa sinulle, niin kumarra silloin vielä syvempään ja sano: "Kaikkein nöyrimmästi kiitän, tässä on varmaan liian paljon, teidän kuninkaallinen majesteettinne." Ja sitte menet sinä takaperin sisään, niin ettet sinä käännä selkääsi kuninkaalliselle majesteetille.
Vaunun räminää ja liikettä kuuluu etäällä tiellä.
— Voi, hyvä Jumala, nyt tulevat ne … neljän hevosen vetämä vaunu… Jumala vahvistakoon meitä, komisarjus ei häntä näe … me kuitenkin saamme hurrata … "josko se ei ole kuningas", sanoit sinä. Tuhannesti se on hän, tuo suuri, korea herra, joka istuu tuossa edessä, vaikka kruunun hän on ottanut päästään ja pitää polvellaan, sillä on niin kuuma … ja komisarjus ei huomaa … ei, nyt pitää meidän hurrata omin päin … hurraaaa … a … a … a … ah!