Mutta "kuningas kruunu polvilla" ei antanut ystävälliselle kansalleen mitään muuta kuin armollisen kumarruksen. Hän ainoastaan kääntyi yhden "hoviherran" puoleen ja nauroi, nauroi vielä pahemmin, kun lautamiehen tyttäret syvästi kumarrellen heittivät hänelle jokainen suuren kukkakimppunsa.
Nyt tuli nimismies.
— No ettekö te sen seitsemännen taivaan tolliskot tiedä! Pitääkö teidän hurrata — kokille, te pöllöt. Minun pitää sielustani opettaa teille … ja muutamia voimakkaita korvapuusteja lankeili läheisimpäin kasvoille…
Samassa tuli todella kuningas itse, mutta ei saanut osakseen ei hurrahuutoja eikä kukkia. Hänen toinen tai oikeammin sanoen ensimmäinen minänsä oli sillä välin päässyt perille, ottanut "kruunun" polveltaan sekä — samassa kiiruhtanut kievaritupaan, pannut "kruunun" tulelle ja siinä alkanut keittämään suklaata korkealle herrasväelleen. [Todellinen kertomus kuningas Oskar I:sen hallitusajalta.]
Apua anovia kaikenlaatuisia tungeksi kuninkaallisten vaunujen ympärillä. Vanha eläkettä nauttiva sotilas oli vioittanut jalkansa Götan kanavan työssä ja oli täytynyt antaa leikata sen. Muutamalla lipunkantajan leskellä oli syöpä vatsassa ja kaksi tytärtä, jotka potivat kaatumatautia. Rackarkylän kirkkoherra pyysi saada kuninkaallisen seurakunnan, urkuinpolkija seitsemän kruunua alusvyöksi ja Welingen kartanon vapaaherra joitakin armollisia sanoja, kopeillaksensa niillä koko loppuikänsä.
Kaksi viimemainittua saivat toivomuksensa täyteen heti, toiset lohduttavia ja armollisia sanoja sekä toiveita tulevaisuudessa.
Jos Olli Jönsson'illa vielä oli joitakin aikeita Perla pahasestaan kuninkaallisena ratsuhevosena, niin tulivat ne karkeasti petetyiksi, sillä Perla ja naapuritalojen hevoset saivat ainoastaan pari kamariherraa ja yhden hovilakeijan osalleen. Olli veti povitaskustaan esiin pari viimeistä taalariaan, ojensi ne ajajalle ja pyysi niin kauniisti:
— Hyvä, siivo herra, olkaa kiltti ja varokaa Perlaa niin paljon kuin mahdollista.
Mutta hän sai ainoastaan tyrkkäyksen rintaansa, niin että hän lensi kauvas taakse päin, ja karjahduksen:
— Tiedä huutia, moukka! Aivotko sinä opettaa minua ajamaan, ehkä?