* * * * *
Sukkela ja rivakka oli Säbyn herraskartanon nuori metsästäjä. Jänis juoksussaan ja kurppa lennossa eivät saaneet kauvan aikaa ajatella elämäänsä, kun kuulivat hänen pyssynsä näppäyksen, ja nuoret herrat pitivät, että heillä tuskin oli hauskempaa toveria metsästysmatkoillaan.
Hän tuli aivan sattumalta taloon juuri silloin, kun metsästysaika alkoi ja vanha metsänvartija oli taittanut jalkansa. Nuoret herrat ottivat hänet palvelukseensa toistaiseksi juuri keskellä kesää.
Vanha patruuna oli kysynyt todistusta.
Silloin näytti poika hänelle veristä kurppaa ja sanoi: "300 askeleen matkalta täydessä lennossa."
— Noo, siinä ilmenee taitavuus, mutta maine sitte, rakas Aattoni.
— Stål kirjoittaa heti papintodistuksensa, hyvä pappa.
Nuori metsästäjä seisoi kuuntelemassa. Hän tuli mahdottoman punaiseksi kasvoiltaan ja latinkipuikko hypiskeli hänen korviensa välissä.
* * * * *
Eivät mitkään naiset maailmassa voi tehdä niin monilukuisia valloituksia kuin — kamaripiikat. Eivät kreivit eivätkä muonamiehet kulje varmoina niiden lumousvoiman sulosta, ja mitä metsästäjä Ståliin tulee, niin ei hän tehnyt mitään kierroksia kauniin Säbyn Annan karttelemiseksi, vaan piti joka hetken ja paikan olevan soveliaan ojentaa hänelle uusia silkkihameita ja katsella häntä kirkkailla ruskeilla silmillään.