Olisi luullut, että noin raskaasta työstä Johannes olisi ollut kovasti väsynyt iltasin, mutta se oli kummallinen nuori mies, sillä väsymyksestä ei hän tiennyt mitään, vaan istui silloin puhelemassa Granhyttan nuoren talontyttären kanssa ja koki jutteluillaan karkoittaa pois eroitusta velkaantuneen kahdeksannesosamanttaalin pojan ja l,5 manttaalin perijän välillä. Ja hänen puheensa mukaan pieneni pienenemistään suuri Granhytta, ja Johanneksen kahdeksasosainen tila kasvoi kasvamistaan, niin että lopuksi se tuli nuoren tytön koko maailmaksi.
Minä luulen, ettei se tyttö koskaan olisi kelvannut maanmittariksi.
Isä Per näki kyllä, ett'ei tytär ollut kovinkaan tyly Johannekselle, mutta kun hän halusi saada heinänsä leikatuksi tuossa paikassa, ei hän ollut siitä tietävinään, mutta kun viimeinen heinäkuorma oli saatu sisään, sanoi hän Johannekselle, että hän saisi koko riikintaalarin päivässä viiden taalarin sijasta, mikä oli tavallinen palkka, sentähden että hän oli ollut niin rivakka, ja tytölle, että hänen pitää mennä kihloihin Ola Granatin kanssa, kun hän oli l-1/4 manttaalin omistaja.
Nuoret eivät panneet vastaan voimakkaampaa tahtoa; sellaista tapahtuu paraiten romaaneissa. Eivät he myöskään tappaneet toisiaan; sellaista tapahtuu paraiten ja sopivammin teaatterissa. Eivät he myöskään antauneet kiusaukseen omistaa toisensa ilman papin toimittamaa vihkimystä, sillä heidän suonissaan juoksi vanha, kelpo, ylpeä talonpoikaisveri.
Niinkuin sanottu, sinä kesänä oli hän ollut onnellinen pari viikkoa, ja sitte joutui hän naimisiin Ola Granatin kanssa.
Ola Granat oli siivo mies. Hän antoi hänelle uuden silkkihuivin joka toinen vuosi, rahoja 2 kahvi- ja sokerinaulaan suurempina kirkkojuhlina, kahdeksaksi päiväksi vapautta työstä joka kerta, kun hän oli synnyttänyt hänelle lapsen eikä lyönyt häntä koskaan, ainoastaan jonkun kerran hänen tullessaan markkinoilta, joilla mullikauppa oli mennyt päin mäntyyn.
Varmaan ei ollut monta talonpoikaisnaista, joilla siihen aikaan olisi ollut niin hyvä olla.
Ja sitte sai hän istua lähimpänä kappalaisen rouvaa; lukusien pidoissa, ja senjälkeen kuin Ola oli tullut kirkkoväärtiksi, kutsuttiin hänet kahville viidenlajisen leivän kanssa rovastilaan joka joulusaarnan jälkeen.
Mutta voi, miten sydän on katkera ja juonikas kapine! Uskotteko, että hän voi kokonaan kuitenkin unohtaa naapurin Johanneksen?
Ja niin kasvoivat lapset. Vanhin Kalle perisi kerran kartanon, ja häntä rakasti äiti enimmän, sillä hän aina ajatteli, että jos meidän Herramme kutsuisi pois Olan, niin saisi hän jäädä elämänsä ehtooseen asti lapsensa luo. Ja uskollisesti hoiti hän taloa ja kotoa, eikä mikään saanut turmeltua, ja hänen kätensä ja silmänsä ulottui kaikkeen, ja se olikin tarpeen, sillä Olalla oli suuri pullo sivukamarissa täynnä jotain nestettä, jossa ei varmaan ollut mitään voimaa, sillä kuta enemmän Ola sitä joi, sitä heikommaksi tuli hän.