Sitte alkoi satelemaan pahoja sanoja, lopulta niin kovia ja kärjekkäitä, että ne tunkeutuivat surun ja nöyryytyksen pehmittelemän seitsenkymmenvuotisen kuoren lävitse ja painuivat suoraan vanhuksen sydämmen sisimpään.
Myöhään muutamana iltana, kun kaikki muu talonväki oli mennyt levolle, sitoi eukko nyyttiin muutamia pieniä kapineitaan lähteäkseen ilman hyvästiä heittämättä poikansa talosta muutaman toisen vanhuksen luo, jolla oli pieni tupa kirkkomäellä.
Ei ole totta se, että sydämmet murtuvat surusta, sillä siinä tapauksessa olisi hänen sydämmensä tehnyt niin, kun hän viimeisen kerran antoi silmänsä tarkastaen kiitää pienen kyökin hyllyjen yli. missä kolme neljääosaa hänen elämästään oli kulunut, taikka kun hän viimeistä kertaa asetti säppiä eteisen ovelle, jonka hän niin kauniisti oli koristellut, kun miniä oli otettu vastaan morsiamena.
Ulkona läätissään seisoi porsas kiljahdellen, kun sille oli unohdettu antaa ruokaa illalliseksi. Mitä liikutti se häntä enää? Mutta vanhasta tottumuksesta heitti hän kuitenkin sille pari kourallista ruohoa. Navetan edustalla juoksenteli ulosjäänyt kana ja kaakatteli. Mitä sekään häntä enää liikutti? Ei mitään, mutta hänelle oli kuitenkin mahdotonta jättää sitä sisään päästämättä.
Mutta ohrapellolla veräjän vieressä tapahtui vielä pahempaa. Sinne oli lammaslauma päässyt aidan lävitse ja syödä ahmi siellä nyt täysiä kykkäitä tai kyhni niitä vasten, jotta keltanen ohra lenteli ympäri.
Nyt unhotti vanhus kaiken. Olihan se hänen Kallensa omaisuutta, jota niin säälimättömästi hävitettiin, ja mitään aprikoimatta kiiruhti hän suin päin joukkoon vitsa kädessä.
Mutta suuri sonni, jolle hän oli antanut rehua niin monta kertaa, ei ollut hyvällä tuulella sinä iltana, vaan ilkeästi mylvien painoi sarvensa vanhuksen sydämmeen…
* * * * *
Poika ja miniä surivat häntä "säädyllisesti." Kalle kuivasi kerta kerran perästä nenänsä sivuja nyrkillään ollessaan pappilassa sielukelloja tilaamassa, ja nuori emäntä itki kaksi uutta suurta pumpulinenäliinaansa niin märjiksi kuin olisivat ne olleet vedessä liotetut sekä puhui kenelle hyvänsä, kuinka hyvä ja siivo hän aina oli ollut anopilleen, joka viime aikoina oli ollut hyvin juonikas, vaatelijas ja aina tyytymätön, mitä hyvänsä hänelle sitte tehtiinkään.
Ja hautaus tapahtui pöyhkeän suuresti. Hienoiksi silputuita kuusenhakoja oli sirotettu neljännespenikulmaa pitkin tietä ja kaupungista oli tilattu erityiset hautajaiskonvehtit. Sen lisäksi teurastettiin ja paistettiin, jotta jos anoppi olisin eläissään saanut liian vähän hellyyttä osakseen, niin sai hän sitä sitä enemmän kuollessaan.