Nähkääs, nyt oli Lokakuu!
Ja pienonen kastettiin Liinaksi Lassin äidin kaimaksi. Sissa, Lassin vaimo, joka makasi niin kalpeana ja heikkona siellä kotona kaappisängyssä, oli kyllä maininnut nimen "Nöyrä", sillä se oli nimenä herraskartanon kotiopettajattarella, jossa Sissa oli palvellut, mutta silloin oli Lassi pudistanut nuuskarasiaa ruokapöytään ja sanonut: "Ei mitään tyhmyyksiä! Kyllä minä teistä molemmista ilmankin nöyrät laitan."
Ja kun toimitus oli tehty, koperoi Lassi vasempaa liivintaskuaan, sillä hän aikoi pistää papille taalarin vaivoista, mutta pappi ei sitä ottanut.
Mutta hän ei sanonut, ett'ei hän tahdo sitä ottaa siksi, että Lassi oli niin kovin köyhä, sillä löytyy ihmisiä, jotka ovat köyhällekin kohtelijoita, vaan siksi, että Lassi oli avannut veräjät pastorille kahden virstan matkalla, kun hän oli palannut syysmarkkinoilta.
Sen sijaan tarjosi rouva kahvia, ja kaikkien pappilan mamsellien piti tietysti tarkastaa, oliko pikkuraukka Lassin näköinen, eikä se ollutkaan niin erinäköinen, sillä liian punakoita olivat he molemmat.
Ja Emma, hän seisoi tuolla niin ylpeänä ja punastuneena ja äidillisenä rippikoulupuvussaan sekä vastasi kainosti mamsellien kysymyksiin ja painoi pienokaista niin varovasti, voi niin varovasti poveaan vasten. Näytti kuin olisi nainen ensi kerran herännyt elämään tuon 16-voutisen sydämmessä ja puoleksi itsetiedottomasti kohottanut siniset, kummastelevat silmänsä tähän asti tuntematonta maailmaa kohden.
Nuori Upsalan maisteri, mamsellien serkku, joka tutki maaseutumurteita ja siksi käytti hyväkseen jokaista tilaisuutta lähestyäkseen kansaa, seisoi salin ovella ja painoi lujemmalle rillejään jotenkin ohuessa nenävarressaan ja mumisi: "taululle pantavaa" vahattujen viiksiensä takaa ja katsoi Emmaa niin ihmettelevällä katseella, että sepän Kalle kouristi nyrkkiään salaa kuin jos hänellä olisi ollut housuntaskussaan mestarin moukari.
Ja vanhin pappilan mamselli, jolla oli "maailmankipu" sydämmessään ja keuhkotautiin kuollut apulainen kirkkomaassa, otti mahdollisimmasti pienimmän sokerisirun sokeriastiasta ja laittoi uuden "tilan" akkunaverhopalasesta, jottei Tiina-pienokainen yskisi niin kauheasti pistävän pipariminttuöljyn tähden paluumatkalla.
Sitte heitettiin vihdoin hyvästit ja Lassi kumarteli ja kiitteli.
Äidillä siellä kotona oli ollut köyhäinhuone-Riitu keittämässä herneitä ja läskiä ja kahvia ja leipomassa piirakoita ja kakkuja Emmaa ja sepän Kallea varten, joille tietysti piti tarjota parasta mitä talo voi.