Ei, mieluummin olkoon koko kulunut aika hukkaan mennyttä. Vielä on kyllä voimaa työhön tottuneessa käsivarressa rakentaa uusi koti tuolla lännessä. Ja veli se saa vastaukseksi, että vapaapiletit otetaan vastaan kiitollisuudella.
Nuoret kylän rengit alkavat tuumailemaan ja aprikoimaan, vaikka se tavallisesti ei kuulu heidän luonteeseensa. Pitääkö heidänkin noin raataa ja iertaa turhan takia? Ei, pois Amerikkaan kun vielä on aikaa, parempi ennemmin kuin myöhemmin.
Amerikka vastaa niin vähän kuitenkin siirtolaisten toiveita! Siellä on nyt vaikeampaa kuin ennen saada maata itselleen, ja monelle, niin useimmille tulee päivätyö ainoaksi elatuskeinoksi, toimeksi, joka ulettuu kädestä suuhun myöskin siellä, mutta tuhansissa uusissa tukaluuksissa.
Mutta sitä ei ajatella rautatieasemalla junan kiitäessä Göteporia kohti. Silloin on iloa ja elämää. Nauru tuntuu ehkä vähän väkinäiseltä, ja yksi ja toinen nenäliina viedään epäilyttävällä tavalla kalpeille naisen kasvoille, mutta useimmat ponnistelevat esiintyä iloisina ja tyytyväisinä. Taskumatti kulkee ahkeraan ympäriinsä, ja hokelma silloin ja tällöin "kurjasta Ruotsista" ilmaisee sen vaikutusta. Siniseksi maalatuita kirstuja pitkissä riveissä työnnetään tavaravaunuihin. Pienet lapset katselevat ympärilleen kummastuneina.
Ehkä tämä eloisa hyvästijättötapaus kerran väreiden utuisena kuvana kajastaa Kaukasin tai Minnesotan tulevalle maanviljelijälle epäselvänä muistona siitä, mitä runoilijat sanovat isänmaaksi, mutta siirtolainen kutsuu "vanhaksi kurjuudeksi."
Matkusta vain sinä pikkuinen! Turhaan asettaa kamariviisaus kättään estääkseen ihmissuvun virtausta idästä länteen, pohjoisesta etelään, kaikkialle sillä pienellä planeetilla, jossa se on määrätty kasvamaan ja kehittymään.
Ruotilainen.
Olla johonkin paikkaan tervetulematon on kovin ikävää, vaikka käynti kestäisikin vain jonkun tunnin, sillä kierot silmäykset eivät suinkaan lämmitä. Mutta vielä on ikävämpää syntyä tervetulematonna maailmaan: olla parjattu, halveksittu ja huonosti vastaanotettu jokaisessa asunnossa, jonka ovea avaa; ei koskaan saada osakseen ystävällistä tervehdystä ennenkuin papin käskeminen "nouse ylös" kolmen multalapion muassa ei enää voi korvia ihastuttaa.
Tuollaisessa asemassa ovat ruotilaiset maalla, mutta koko tuo laitos alkaa nyt, hyvä kyllä, poistumaan valistuneempien ja inhimillisemmin ajattelevaisten parempiosaisten heränneestä velvollisuuden tunnosta köyhiä kohtaan. Mutta tehkäämme tässä muistoon muutamia havainnoita.
Ruotilainen on, taikka paremmin oli, sellainen itseään huoltamaan kykenemätön inhimillinen olento, joka säästäväisyyden vuoksi sai kulkea talosta taloon viipyen määrätyn ajan jokaisessa eri paikassa, tavallisesti yhden päivän jokaisella neljännesosamanttaalilla.