Nuku, pikku-raukka!
* * * * *
Mutta alaalla maantiellä virstantolpan takana seisoo sepän Kalle heittäen toisen silmänsä pilviin ja toisen saappaisiinsa ja painelee yhden suudelman toisensa perästä Emman pienille, kuumille, intohimosta väriseville huulille.
Väliin on varsin hauskaa olla isäkummina!
Lukusilla.
Kerran vuodessa vaivaa myöskin maaseudun yksinkertaista nuorisoa se epämiellyttävä tunne, jota nuoret opiskelevat n.k. "paremmista luokista" nimittävät "tutkintopiinaksi."
Koko vuoden on uunin loukosta joutilaina hetkinä, jotka ovat uhrattu juorujen jumalalle, kuulunut: "Niin sanoi hinastuvan Sissa, Horjarydin Tiina ja Pekka Niilonpoika ja Sventan Jussi"; nyt on toinen ääni kellossa: "Niin kirjoittavat evangelistat Matheus, Markus, Luukas ja pyhä Paavali."
Onhan hirveä häpeä olla taitamatta kristinoppiaan lukusilla, joissa täytyy kuitenkin olla joka toinen vuosi. Ei se ole niin tarkkaa, onko kristillisyys tunkeutunut itse elämään.
Nyt aletaan melkein kaikkialla pitää lukusia kunnanhuoneissa tai koulusaleissa, missä lasi vettä papille ja tupakkapiippu lukkarille on ainoana tarjoiluna.
Toista se oli ennen maailmassa. Silloin pidettiin kinkereitä vuorostaan kunkin lukuruodin talonomistajan kotona ja yhdessä pitojen kanssa, niin upeiden, että emäntä pitkin vuotta useita kuukausia ennakolta valmistautui siihen sekä piti niitä yhtä rasittavina kuin laillista palstomista taikka vähäistä tulipaloa, kun ne koskivatkin yhtä raskaasti pikkutilallista kuin kahden manttaalin suurviljelijää.