Niin otettiin esille toinen toisensa perästä nuo vanhat kehnot kapineet, jotka yhdessä olivat muodostaneet meidän kotimme. Kaikessa viheliäisyydessäänkin olivat ne meille rakkaat, nuo rikkoutuneet tuolit, tuo musta paistinpannu ja tuo horjuva pöytä. Kun äidin virsikirja, jota hän oli lukenut niin ahkeraan kärsimisensä viime aikoina, meni kahdestakymmenestäviidestä äyristä, painauduin minä lujemmin kiinni sisariini, mutta vaikenin; mitäpä olisinkaan sille voinut? Mutta hetki sen jälkeen tuli Koukkulan Martta, joka oli sen ostanut, vanha vaimo, joka itse kuului kaikkein köyhimpiin, Hanna sisareni luokse ja kuiskasi:
"Tuon saat sinä, tyttö. Äitisi sai sen ripille päästessään, kun yhdessä seisoimme alttarin edessä."
Kun kaikki oli myyty, suuntautuivat katseet meihin raukkoihin, jotka kyyristyneinä istuimme sängyssä.
"Pojan nalkki on jo iso ja vilkas, ja on jo oppinut tekemään jotakin hyötyä. Hänet voi ottaa neljästäkymmenestä kruunusta vuodessa. Hei, ukot, nyt saatte rahoja, eikä tarvitse antaa. Neljäkymmentä kruunua pojasta! Sillä tavalla sitä huutokauppaa nyt pidetään sanoi Kalajoen kirkkoväärtti kun juovuspäissä huusi oman turkkinsa."
"Minä otan sen viidestäkymmenestä", kuului ääni joukosta.
"Tiedä huutia, Länsikylän Lassi! Sinä et ymmärrä mitään huutokaupasta, sanoi nimismies Levämäen Jannelle myydessään hänen talonsa ryöstöhuutokaupalla. Poika on siivo ja nokkela, tekee jo hyötyä, ei valehtele eikä varasta. Neljästäkymmenestä kruunusta otan sen itsekin."
Kun kirjotan paperille nämät ensimäiset julkisen kiitoksen sanat, mitä minusta on lausuttu, niin hymyily karkottaa sen usvapilven, mikä vielä neljänkymmenen yhdeksän vuoden perästä tahtoo laskeutua silmieni yli tuota päivää muistellessa. Tiedättekö miksi? Sentähden kun vertaan niitä niihin julkisiin kiitossanoihin, mitkä sitä lähinnä minusta lausuttiin. Se tapahtui valtuusmiesvaalissa kaksikymmentä vuotta sitte. "Mies, jolla on monipuoliset tiedot, suuri työkyky ja vilkas harrastus yleisiin asioihin", silloin sanottiin.
Molemmilla kerroilla teki reklaami vaikutuksensa. Valtuusmieheksi minä tulin ja Pohjosen Jaska osti minut kolmestakymmenestä kahdesta kruunusta kuudestakymmenestä äyristä.
Sitte huudettiin Hanna esiin. Häntäkin huutokaupan pitäjä kehui kaikin tavoin. Kartata villoja ja tehdä puolia kankaan kutojalle hän jo osasi. Luku oli hänelle käsittämättömän helppoa, niin että hän piankin kävisi läpi tuon viheliäisen kansakoulun, herrojen keksinnön, jonka kansa syntiensä tähden oli saanut niskoilleen.
"Nouseppas pystyyn, tyttö, jotta miehet saavat nähdä, kuinka tukevaruumiinen sinä olet. Pientä karjaa hoitamaan ja porsaita paimentamaan hän jo ensi kesänä kelpaa. Hänet sinä voit ottaa viidestäkymmenestä, Länsikylän Lassi; sillä kalliimmaksi hän joka tapauksessa tulee kuin poika."