Kesällä sen jälkeen kun olin päässyt ripille, tuli kauppa-Lassi meille heinäkuussa. Hän näytti väsyneeltä.
"No, mitäs kuuluu?" kysyi Jaska.
"Kiitos vaan, hiljalleenhan menee, mutta alkaa käydä hiukan rasittavaksi kantaa retuuttaa noita laatikoita ja hypellä veräjiä aukasemassa ja hoitaa hevosta. Täytän kuuskymmentä Mikon päivänä."
Tuli hiljaisuus hetkeksi, ja sitte jatkoi Lassi:
"Otan silloin tällöin itselleni pojan apulaiseksi pariksi päiväksi, missä on paljo veräjiä ja portteja tiellä; mutta tarvitsisinpa melkein alituisen apulaisen."
Sinä rakas, rakas ukko! Sydän lensi kurkkuuni. Jospa tietäisit… mutta enhän minä uskaltanut…
Seuraavana aamuna kysyi Lassi äkkiä:
"Ettekö te tahdo antaa minulle tuota huutopoikaanne apulaiseksi, Jaska?"
Pistin neljä sormea suuhuni, jotten kirkasisi ilosta.
"Hm….minulla on.. .meneppäs ulos, poika!"