Kauppa-Lassi nousi ja napitti kiinni päällystakkinsa. Hän oli aivan valmis lähtemään. Tarttuessaan ovenripaan sanoi hän:
"Hyvä hamekangas, kuusi nenäliinaa, saippuaa ja puoli luotia rotansokuria, niin on kauppa valmis, mutt'ei nuppineulaakaan enempää; on niitä poikia maailmassa, muuallakin."
Jollei Jaska nyt olisi myöntynyt, olisin minä, niin paljo kuin häntä pelkäsinkin, syössyt sisään ja itse sekaantunut leikkiin. Mutta Jaska hellitti purjeitaan ja sanoi:
"Ei niin kiivaasti, Andersson. Saakoon hän Jumalan nimessä pojan siitä kuin on tarjonnut, vaikka se on minulle suuri vahinko, ja vaikka pidän pojasta kuin olisi hän omia lapsiani."
Niin olin minä siis "myyty" toisen kerran elämässäni! Mutta olin kuitenkin oikein iloinen. Herra Jumala, nythän minusta maksettiin.
Tunnin kuluttua istuin minä perimmäisellä tavaralaatikolla kauppa-Lassin vankkureissa. Aurinko paistoi, koko luonto hymyili ja minun sisässäni soi ja helisi riemu. Minulla oli suuri työ pitää itseäni tyynenä. Mutta mäissä, kun Pollen kuormaa keventääksemme kävelimme, hyppelin minä korkealle ilmaan rajussa ilossani. Päästä ulos maailmaan, matkustaa seudusta seutuun, nähdä uusia ihmisiä joka päivä, hoitaa ystävääni Pollea, olla kaukana likavesisaavista, syödä Lassin hyvästä eväsvakasta eikä milloinkaan enää tarvita mennä puhteella riihtä puimaan!
IV.
Kauppa-Lassi ja minä.
Minun täytyy esittää teille uudet ystäväni, isäntäni ja toverini, kauppa-Lassi ja Polle. Vielä näin monen vuoden perästä voin nähdä heidät edessäni, milloin tahdon, esim. sellaisina kun he olivat kolmisin kiivetessämme jotakin vastamäkeä ylöspäin. Kauppa-Lassi oli nyt vanhoilla päivillään hieman köyryselkäinen, pari tuumaa keskimittaa lyhyempi, mutta lujatekoinen ja tukeva varreltaan. Tasaisen lihavaa ruumista peitti huonosti istuva, karkeasta harmaasta verasta tehty päällysnuttu, ja suuret jalat upposivat vielä paljo suurempiin karkeisiin rasvanahkasaappaisiin, joiden varret ulottuivat hyvän matkaa polvien yläpuolelle. Sai olla ainakin 25 astetta lämmintä varjossa, ennenkuin Lassin päähän pisti matkalla heittää päällystakki pois, ja kevyempiä jalkineita hän ei käyttänyt koskaan. Talvisin oli hänellä sudennahkaturkit, karva ulospäin. Karkean takin kauluksen yli kohosivat pyöreät, hyväntahtoisen ja hyvinvoivan näköiset kasvot, ja suuri pää, jonka runsas, vaalea tukkapeite leikattiin vanhanaikaisella tavalla tasaiseksi yltympäri, niin että tukan alareuna suuresti muistutti olkikaton räystästä. Parta ja viikset olivat punaiset, hiukan harmaita karvoja joukossa, ja nenä oli karkeatekoinen ja paksu. Mutta siniset silmät, suuret, älyä ja hyvyyttä loistavat silmät loivat valonsa yli kasvojen, yli koko ruumiinkin, kuten kesä-aurinko kultaa karua maisemaa, ja kauvaa ei ollut kauppa-Lassin kanssa puhunut ja kuunnellut hänen pehmeätä ja ystävällistä ääntänsä, ennenkuin jo piti hänestä. Hän voi olla iloinenkin iloisten joukossa, laskea leikkiä ja jutella, kaikella varovaisuudella ottaa lasin silloin tällöin; mutta minä, joka paremmin tunsin hänet, tiesin kuitenkin hyvin, että jokin painoi hänen mieltänsä, jokin, joka ei koskaan kokonaan väistynyt, ja kyllä hän tätä jotakin, ei vaan kauppa-asioitansa, tuumiskeli, kun hän väliin hiljaa ja liikkumatta istui tuntikausia kuormalla, imeskellen piippunysäänsä ja katsella tuijottaen eteensä, mäkiä ja metsiä, peltoja ja järvenrantoja, näkemättä kuitenkaan kaikesta juuri mitään.
Paljo hänestä pidettiin joka paikassa minne vaan tulimme hänen parikymmentä neliöpenikulmaa käsittävällä liike-alallaan. Etenkin oli hän naisväen suosikki. Kun hänen mehevä "Hyvää päivää!" kuultiin pihalla, seisahtui rukki, ja navettapiika kääntyi takasin navetantieltä, ja pikkutytöt nauroivat ja koputtelivat puukenkiään porstuassa ja pistivät kaikki sormet suuhun ja katselivat pörröisen tukan alta kauppa-Lassia noiden "karamöllien" suloisessa esimaussa, joilla kauppa-Lassi aina kestitsi tuvan pikkuväkeä. Ennenkuin isäntä itse ehti heittää kirveen kädestään ja marssia puuliiteristä sisään ja sanoa: "Katsohan vaan, Andersson ulkona matkoilla! Tervetuloa meidän taloon!" olivat sekä kahvipannu että vohvelirauta tulella.