Kaupungeissa täydensimme varastoamme niillä tavaroilla, jotka olivat vähissä tai loppuunmyydyt. Lassi myi sangen paljon ja oli säännöllinen suorituksissaan, niin että kauppiaat olivat hänelle varsin kohteliaita, kestitsivät meitä kaikin tavoin, taputtivat Lassia olalle ja kutsuivat häntä "patruuna Anderssoniksi" ja "rakkaaksi ystäväksi". Ja puotiapulaiset, "puukhollarit", kumarsivat syvään isännälleni, ja antoivat minulle suuria pussillisia viikunoita ja rusinoita, kun selvästi huomattiin, että Lassi piti minusta paljon ja kohteli minua kuin omaa poikaansa.
Eräänä helisevänä helmikuun pakkaspäivänä kuljimme me Hallannin autioilla kanervakankailla. Lumi narisi anturoiden alla, ja jääpuikkoja riippui Pollen leuvasta ja Lassin punasenharmaasta parrasta. Minä makasin kyyristyneenä isäntäni selän takana hevosloimi hartioillani… Äkkiä Lassi säpsähti ja kiristi ohjaksia niin että Polle pysähtyi.
Minä katsahdin ylös, mutta en nähnyt mitään muuta kuin aution kankaan ylt'ympäri ja tienvieressä kuljeksivan veitsenterottajan kelkkoineen ja tahkoineen, ja pitkän, laihan, mustaverisen ryysyisen naisen, joka veti kelkkaa nuorasta.
Mikä isäntääni vaivasi? Hän värisi kuin kuumeessa ja katseli tuijottaen tuota vaivaista paria. Nainen katsahti Lassiin, hämmästyi ja kuiskasi nopeasti muutaman sanan seuraajansa korvaan. Tämä nyökäytti päätään ja jatkoi matkaansa eteenpäin, kun taas nainen tuli meidän luoksemme. Lähemmäksi tullessaan näytti hän niin kamalalta ja kurjalta että pelästyin. Hän väänsi suunsa vastenmieliseen irviin ja sanoi käheällä, rämisevällä äänellä:
"Sinä ajat omalla hevosellasi sinä, ja sinulla on renki ja turkit. Se on kaunista, se! Ja minä kuljen tässä ryysyisenä ja palelen, enkä toisena iltana tiedä, missä toisena saan yösijan. Sinä voit hyvin ja leukasi on paksu, mutta minulla ei toisinaan koko päivään ole palaa suuhuni panna, kuuletko!"
Lassi kyyristyi kokoon, painoi päänsä alemmaksi ja sanoi melkein kuiskaten:
"Kenen tahdosta tämä näin on, Leena?"
"Hoo, minunpa tietysti, jolla ei ollut järkeä pysyä luonasi kauempaa, vaan joka juoksin tieheni tuon toisen roiston kanssa. Kukapa olisikaan voinut uskoa, että sinä, senkin tyhmyri, menestyisit niin hyvin. Jospa sen olisikin arvannut! Tuntuisipa somalta olla kauppiaanrouva, Lassi!"
"Mitä hyötyä on puhua olleesta ja menneestä?"
"Tarvitsetko sinä jotakin?" sanoi Lassi, ja äänestä kuului kuin olisi hän ollut itkuun purskahtamaisillaan.