Aamupäivä kului, mutta kummallista kyllä, ei ollenkaan niin hauskasti kuin edellinen päivä. Ja niin tuli päivällisaika ja sen mukana tehtaan patruuna Tolling rouvineen ja tyttärineen ja poikineen, joista toinen oli tuomari, toinen lääketieteen kandidaatti, ja kirkkoherra Lundin rouvineen tyttönsä ja luutnanttipoikansa seuraamana ja asessori Karell rouvineen ja tyttärineen ja yksi varatuomari ja kaksi notariota.
Kenenkään ei pitänyt aavistaa eilispäivän suurta tapausta, mutta kenenkään päähän ei tietysti pistänyt suuresti kummastella, mitä herran nimessä minulla täällä talossa oli tekemistä. Emmin vieressä minä toki sain istua; mutta kuinka tyhmältä minä näytinkään, kuinka vähän minulla olikaan hänelle sanottavaa sill'aikaa kuin kaikki muut nuoret miehet pöydän ääressä lasejaan kohotellen heittelivät hänelle leikkeviä sukkeluuksia, pieniä kohteliaisuuksia ja säihkyviä katseita.
Päivällisten loppupuolella tapahtui onnettomuus. Ei niin että kukaan olisi pyörtynyt tai saanut palaa kurkkuunsa, mutta melkeinpä vielä pahempaa.
Kaupunkimme oli, kuten jo olen maininnut, yksinkertainen tavoiltaan ja vakava, eikä siellä koskaan oltu nähty huuhtelukuppeja päivällisillä, ainakaan ei missä minä olin ollut mukana. Kyllä niin, seisovan pöydän ääressä, suuria, lasien huuhtelemista varten, muttei pieniä kullekin erikseen, sitroonan pala sisällä, kuten tiedätte.
Kun nyt palvelustyttö tuli ja asetti tuollaisen pienen sinisen esineen meidän kunkin eteemme, otin minä, joka en juuri milloinkaan ollut varsin perso väkijuomille, ja — tyhjensin kuppini pohjaan asti, jonka jälkeen minä käännyin Emmin puoleen rakkaasti hymyillen ja kuiskasin hellästi:
"Hyvältä maistui! sanoi Kustaava, kun pusun sai!"
Morsiameni tuli vallan kalpeaksi ja puri huultansa vastaamatta, mutta sitä hilpeämmäksi kävi pari nuorta herraa vastapäätä.
Kahvit juotua juostiin leskistä puutarhassa. Kun minä kerran olin saanut Emmin parikseni, oli tietysti aivan mahdotonta muille herroille meitä erottaa; siksi paljon minä aikoinani olin juossut kyläsonnin perässä ja avannut siksi monta veräjää kauppa-Lassille Pollen juostessa tasaista hiljentymätöntä ravia. Mutta enemmän nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti kuin juuri sievästi luulen kyllä juosseeni, koska näin kaikkien muiden paitsi Brambergin tyttöjen kasvojen ikäänkuin kirkastuvan juostessani.
Kun hämärä tuli, ruvettiin tanssimaan salissa. Tahdissa minä kyllä pysyin, sen tiedän, ja voimakkaampaa käsivartta kuin mitä minun silloin oli, on harvoin kierretty tytön vyötäisten ympäri. Mutta vallan kehuttavaa ei tanssini kuitenkaan mahtanut olla, sillä tanssittuamme pari kierrosta, katsahti Emmi minuun katse kosteana ja kuiskasi:
"Ehkä me kernaammin menemme hiukan puutarhaan kävelemään!"