"Mutta kun minä sinä iltana menin kokouksesta kotiin, ja hämärässä kadulla kuulin 'kansan mielipiteen' esiintymisestäni, nautin minä ensi kerran kansan suosion ja kunnianhimon riemua.
"Patruuna Jönsson on säästäväisyyden ystävä ja kansan mies", sanoivat eteläkaupunkilaiset.
"Kuka p—e olisi voinut luulla Jönssonin voivan noin terävästi puhua", kuulin erään ammattitoverini rappusiltaan sanovan toiselle.
Oo, kuinka minä nautin!
"Hän puhui, hitto vieköön, hyvin. Jönssonilla on kykyä. Selvästi ja suorasti, ja tarvitsipa kyllä panna joku raja tuolle hurjalle tuhlaamiselle. Oletko kuullut, että valtuusmiehet nyt taas tahtovat rakentaa pesuhuoneen alas järven rannalle, jottei piikojen tarvitse kastella varpaitaan?" sanoi karvari Nilsson räätäli Stenlundille.
Minä suoristin vartaloni ja kuljin reippain askelin.
"Mikä tuon siivon ihmisen päähän nyt menikään? Pahempaa hölynpölyä en ole elämässäni kuullut!"
Se oli vanha kirkkoherra, joka lausui näin raatimies Strömille. Mutta se ei minua alakuloiseksi tehnyt! Voitetun katkeruutta ja kateutta tietysti!
Heti senjälkeen tuli suuri eduskuntalaitoksen muutos vuonna 1865. Jo kauan edeltäpäin olimme me, Pettersson ja kumpp., Fernlund & Poika, minä ja muutamat muut päättäneet toimeenpanna ilotulituksen sähkösanoman tuodessa tiedon että i!e Geerin ehdotus oli läpäissyt. Ettäkö sitä silloin osasi arvata, että se oli niin kauhean huonosti kirjoitettu ja niin monella tavalla tulkittava ja että siitä tuli niin paljon päänvaivaa maaherroille ja muille suurille herroille.
Sähkösanoma tuli, ehdotus oli voittanut. Hurraa!