"Lempoko teitä riivaa panemaan kynttilöitä ikkuniinne tuon roskan takia!" sanoi raatimies Ström. "Hyväkin aihe kai teille porvareille juhlia sen johdosta, että porvaristo on tehnyt valtiollisen itsemurhan, vai mitä?"
Silloin rupesi Pettersson ja Kumpp. arvelemaan, raapi tukkaansa ja kuiskasi:
"Kuulehan Jönsson, mitähän se oikeastaan sisälsi tuo ehdotus, joka nyt on voittanut."
"Huoli sinä tuon virkaherran tyhmyyksistä, vaan, sytytä kynttilät palamaan sekä asunnossasi että puodissa", vastasin minä.
Kun juoksin ylös asuntooni, tuli Hanna punakkana ja lämpöisenä vastaani ja sanoi:
"Olen pannut kaikki kynttilänjalat kuntoon kuten pyysit, mutta niitä ei pitkälle riittänyt, niin että minä olen asettanut kynttilöitä pulloihinkin ja verhonnut pullot kukkaruukkupaperilla."
Suutelin kekseliästä eukkoani ja me riensimme sytyttämään kynttilät ikkunoissa. Yhdessä ikkunasta puuttui kuitenkin vielä kynttilöitä. Pian kaksi puolentuopin pulloa lisää! Mutta kukkapaperi oli lopussa. Päättäväisyydellä, joka ratkaisevissa silmänräpäyksissä on suurille miehille ominaista, tempasin minä silloin kalvosimet käsistäni ja panin ne pullojen ympärille ikkunalaudalle. Se näytti vallan somalta.
Pienessä vierashuoneessamme seisoi Hanna miettiväisenä.
"Tämä tulee maksamaan yli kolme riikintalaria, Nils!"
"Niin kyllä Hannaseni, mutta se on isänmaan hyväksi. Isänmaa on pelastettu, näetkös."