"Mistä niin?" kysyi Hanna, mutta minulla ei ollut aikaa hänelle selittää; kiirehdin kadulle.
Siellä sanoivat kaikki, että minä, Nils Jönsson, olin toimittanut kaikkein kauneimman ilotulituksen ja olin kansan mies, mutta että vanhan parooni Drakenpamp'in ja raatimies Strömin mielenosoituksellisesti pimeät ikkunarivit oli kahleista vapautettu kansanjoukko lyönyt rikki.
Mutta valtuusmiesvaali läheni, eikä voi koskaan olla täysin varma tehneensä kylliksi kuolemattomuutensa hyväksi. Minä lähetin senvuoksi kaupungin lehteen seuraavan kunnallispoliittisen, jyrkästi nimettömän palasen:
Mikä on tarkotus?
Kaupungin tilien tarkastajain joukossa huomataan myöskin rahatoimikamarin varapuheenjohtajan langon veli. Mahtaako hän kyetä tarpeellisella huolellisuudella ja puolueettomuudella tarkastamaan rahatoimikamarin laskuja? Onko meidän kaupunkiimme tarkotus perustaa sellainen perhehallitus, että kaikki valta pannaan yhden perheen käsiin? Ovatko julkiset luottamustoimet tässä yhteiskunnassa muutamien sukujen etuoikeutena? Mikä on tarkotus? Nls J—ss—n.
"Minä onnittelen sinua. Se oli saakelin terävä ja hyvin kirjotettu artikkeli", sanoi Pettersson & K:ni, kun tapasimme toisemme kaupungintalolla samana päivänä kun lehti oli ilmestynyt.
"Mikä artikkeli?" sanoin minä, vallan hämmästyneenä.
"Etkö luule meidän käsittävän, ettei 'Nls J—ss—n' ole kukaan muu kuin sinä!" sanoivat he kaikki.
Sehän oli oikea arvoitus, kuinka he olivat sen saaneet selville!
Kaikkialla sanottiin, että olin terävä mies, mutta en olisi ehkä sentään vielä tullut valtuusmieheksi, joll'ei rautakauppias Westergrenin rouva olisi asettanut pyykinpesua samaksi päiväksi kuin kultaseppä Vallgrenin rouva. Piiat törmäsivät yhteen pesuhuoneella, ja Vallgren suuttui niin, että houkutteli kaikki veljet "Auringon ystävissä", missä hän oli seremoniamestari, pettämään rautakauppias Westergrenin vaalissa.