Vaalipäivän iltapuolella kävelen minä raatihuoneenpuistossa enkä ole mistään tietävinäni. Niin tulevat Pettersson ja Ström vastaan, irvistävät ja sanovat:
"Saan luvan onnitella!"
"Minkä hiton tähden?"
"Sinä olet valtuusmies 2,514 äänellä. Westergren hävisi 2,312:lla."
"Sepäs oli täydellinen yllätys! Merkillistä, ettei anneta ihmisten olla rauhassa!" sanoin minä suutuksissani ja menin kotiin Hannan luo.
On suloista valtiomiehelle kotona saada paljastaa tunteet, joita hänen ulkona visusti pitää peitellä.
Hanna näki heti, että olin hyvin iloinen ja tuli heti vastaani ystävällisesti osaa ottaen kuten aina elämäni tärkeissä tapauksissa.
"Eivätkö ehkä sillit noissa K.K.-tynnyreissä olleetkaan niin huonoja kuin luulit?" sanoi hän.
Minä kiersin käsivarteni hänen vartalonsa ympäri ja minun ääneni vapisi liikutuksesta:
"Paljon parempaa, Hanna. Minusta on tullut valtuusmies!"