Niin kiipee eräänä päivänä luokseni konttoriin Lindnäsin vanha, saita, kopea hovimarsalkka, joka osti siirtomaatavaransa minulta, ja joka aina tavatessamme, huolimatta minun konsuliudestani ja kaikesta, kohteli minua niin ylhäisesti ja ylimielisesti kuin jos olisin ollut oma puotipoikani. "Hyvä herra… mutta kauheastipa te olette laihtunut! Oletteko sairas?" kysyi hovimarsalkka.
"Ei kannata puhua. Miten voin olla palvelukseksenne?"
"Voisinko saada puhua häiritsemättä pari sanaa kanssanne?"
Pyysin häntä astumaan ylös saliin ja siellä istui hän paraaseen nojatuoliini, sen näköisenä kuin olisi hän armossa suvainnut mennä jonkun torpparinsa luo käymään, tuo kopea lurjus.
"Niin nähkääs, asia on sellainen, herraseni", alotti hän, "että minä erään sukulaiseni kuoleman kautta aivan aavistamatta sain niskoilleni viisikymmentätuhatta kruunua, aivan valmistumatta.
"Saakelin epämiellyttävää, sillä en tiedä mihin ne panisin, sillä nähkääs, pankkien talletuskorko ei minua tyydytä."
Sen minä kyllä voin uskoa. Sinä kyllä kernaimmin tahdoit hieman harjottaa koronkiskomista noilla rahoillasi, senkin vanha saituri!
"Nyt olisi aikomukseni kysyä herralta, joka seurustelee… niin, se tahtoo sanoa, ainakin tuntee väkeä maalla ja muualla, mihin minä paraiten voisin sijoittaa rahani. Ei alle kuuden prosentin, ei alle kuuden prosentin; ei tule koskaan kysymykseenkään."
Minä hypähdin ylös tuoliltani. Viisikymmentätuhatta kruunua! Niillä olisin minä pelastettu! Mutta Herra Jumala, mitä vakuutta oli minulla tarjottavana! Minun kiinnitykseni olivat jo aikoja sitte käytetyt. Ja niin luettelin minä useita talonpoikia Nålköpingin lähiseudulla, joiden tiesin tarvitsevan pieniä, yhden- tai parintuhannen kruunun lainoja, kiinnitystä vastaan taloon. Hovimarsalkka otti hienon lyijykynän ja merkitsi ylös taskukirjansa lehdelle laihalla, hienolla, Valkosella, kapealla kädellään.
"Herraseni, tämä tekee 27,000 kruunua yhteensä ja sittenkin joutuisin tekemisiin neljäntoista henkilön kanssa… Ette tiedä ketään liikemiestä, joka hyvää vakuutta vastaan, hyvää vakuutta tietysti, ja kuudella prosentilla, alle ei tule kysymykseenkään, tahtoisi ottaa koko summan?"