Minä punastuin ja kurkkuni tuntui ahtaalta kun sanoin:
"Kyllä, minä tunnen erään, joka tarvitsee nämä rahat varsin hyvin, erään, joka ilman niitä ehkä piankin on paljaan taivaan alla vaimoineen ja lapsineen, erään, jolla ei enää ole mitään vakuutta tarjottavana, mutta joka, jos nämä rahat saisi, olisi pelastettu, ja varmasti maksaisi ne takaisin."
"Ta ta ta! Sellaiseen kauppaan ei nähkääs kukaan ihminen rupea, ystäväiseni. Pyydän anteeksi että olen häirinnyt. Hyvästi!"
"Hyvästi!"
Ovessa käänsi hän taas vanhan petolinnunnaamansa minuun päin ja kysyi rumasti hymyillen:
"Kuulkaapas, sanokaa minulle, kuka nyt taas on liisterissä tässä viheliäisessä luolassa?"
Minä olin kiihtynyt ja epätoivoissani, ja mistään väliä pitämättä minä melkein huusin:
"Minä itse, herra hovimarsalkka! Olkaa hyvä ja katselkaa nyt oikein tarpeeksenne pulaan joutunutta lähimmäisraukkaa, jos se teitä huvittaa, niinkuin näyttää!"
Ukko ojensi vartaloaan.
"Mitä lajia! Mitä sanotte? Te itsekö? Ja sen sanotte te noin suoraan!
Ajatelkaas, jos puhuisin siitä jollekin!"