— Minulla, e … ei, ei mitään.
Oksanen näkyi ovensuussa. Pastori katsoi kelloansa.
— Kello on jo neljänneksen yli kymmenen! Miksikä ei soiteta?
— Minä tiedän, että Metsolan parooni tulee kirkkoon tänään.
— Noh?
— Niin, silloin emme koskaan soita yhteen ennenkuin hänen vaununsa näkyvät veräjän luona.
Pastorin silmät leimahtivat lasisilmien takana ja hän aukaisi leveän suunsa aivan äkkiä, mutta hillitsi itsensä jo ensi tavuussa. Näkyi selvästi, että hän oli sanomaisillaan sanoja, jotka eivät täällä olisi sopineet. Sen sijasta hän nyt hymyili ja sanoi aivan ystävällisesti, mutta jonkunlaisella painolla:
— Olkaa hyvä ja muistakaa, että tästälähtein me aina soitamme säntilleen kymmeneltä, aina ilman poikkeusta. Ja nyt soitamme oitis.
Kirkonvartia hiipi ulos lukkarin muassa.
— Tietääkö Oksanen, onko tuo uusi pappi rikas? kuiskasi hän.