— Niin, sain juuri eilen kuulla, kuinka yksin ja avutonna vanha lipunkantaja täällä makasi ja sen vuoksi…
— Niin, Jumala siunatkoon … kuului vuoteelta. Vasta nyt katseli
Arvid ympärilleen huoneessa.
Takalla oli vadissa jonkunlaista liemiruokaa ja pullollinen Bordeaux-viiniä. Vai niin, Metsolan neiti kävi ympäri pelastavana enkelinä!
Tyttö, joka neiden käskystä oli noita kapineita kantanut, palasi nyt kylästä. Hänen piti viipymän sairaan apuna, siksi kuin hoitaja tulisi. Ystävällisesti sanottuaan hyvästi ukko Kotkalle, astuivat Arvid ja Gerda ulos huoneesta ja alas pitkin lahonnutta palkkia, jota käytettiin portaitten asemesta.
— Odottakaa vähän, pastori! Minulla on ystävä muassani täällä pensastossa, huudahti Gerda ja juoksi pieneltä polulta puitten väliin.
Arvid synkistyi ja tunsi itsensä kiihtyneeksi, tietämättä mitä varten. Vai niin, Samarialaisella oli laupeudenmatkoillaan sulhanen muassa. Hän saattoi näin yhdistää hyödyllisen ja huvittavan.
Arvid olisi halukkaimmin kulkenut yksin nyt, mutta eihän Gerda antanut hänelle aikaa hyvästisanomiseen. Viivähtävillä, vastahakoisilla askeleilla seurasi hän perässä puitten väliin. Siellä tietysti herra kreivi, herra luutnantti loikoili sammalissa nauttien sikaarinsa savua, kentiesi myöskin lukien monsieur Zolan tahi Maupassantin romaaneja. Olisiko ollut piilossa kuunteliana? Sekö tästä vielä puuttui!
Silloin kuului pieni, iloinen hirnunta honkien välistä ja sitten hän näki puuhun sidottuna vähäisen kellertävän-valkoisen papurikon, joka iloisesti tervehtien hallitsiatartansa, kaappi maltittomasti sammalta voinkarvaisilla kavioillaan.
Hm! Hänen vaatetuksensa näyttikin vähän kummalliselta. Vai niin, hänellä siis oli ratsastuspuku. Niistä molemmista osista, jotka muodostavat rehellisen kentaurin, kärsi pastori nykyisellä tuulella ollessaan parahiten hevosta. Hänen muotonsa ilostui ja hän kiirehti, auttaaksensa Gerdaa ohjia irroittamaan.
Kun polulle tulivat, aikoi hän auttaa Gerdaa satulaan, mutta tuli, totta puhuen, vähän hämilleen, kun ei tietänyt, miten tämä apu oikeastaan oli tehtävä.