Vanha kreivi katseli pientä, järjestämätöntä puutarhaa, joka oli järvelle päin viettävä, pani prillit nenälleen ja muistutti, että tähän tulisi tehdä käytäviä skotlantilaiseen malliin sekä kiinalainen huvihuone ja viinamarja pensaitten sijaan olisi paras istuttaa jaloja päärynäpuita. Liina Akselson sanoi, että täällä tosiaankin silloin tulisi oikein viehättävää ja luuli, että vähäinen ansari menestyisi hyvin juuri tuossa mäen rinteessä ja sitten sopisi tehdä penkereitä aina alas järvelle asti. Arvid kuunteli.
— Neiti Akselson ei varmaankaan sattumalta ole tullut ajatelleeksi niin typeriä asioita, kuin mitä pienellä kappalaisella saattaa olla vuosituloja?
— En, en suinkaan!
— No kuulkaatte, ne tulot ovat niin kovin vähäiset, että hän on pakotettu torpanpihan malliin asettamaan puutarhansa sekä tyytymään luterilaiseen temppeliinsä ja luonnollisiin penkereihin.
— Ah, sepä on oikein synti! huudahti Liina neiti, pannen pienen päänsä vinoon. Mutta miksikä ette tee anomusta, saadaksenne parituhatta markkaa lisäksi? Tähän aikaanhan anotaan kaikellaista.
Sillä välin kuin kuljettiin vähän joka paikassa ja Arvid parhaimpansa mukaan koetti huvitella vieraitansa, oli Gerda tullut istuneeksi yksin pylväskäytävällä. Äkki-arvaamatta näki hän Martta muorin kulkevan salissa, asetellen yhtä kutakin pöydälle, mutta omaan päähänsä oli hän pannut päähineen sellaiseen tapaan, että Gerda hetkeksi piilotti päänsä nenäliinaansa, tukehuttaaksensa nauruansa.
Rouvan nimeä Martta muori oli jyrkästi kieltäytynyt kantamasta, mutta jonkunlaista rouvan päähinettä, eli "negliseetä", joksi viisikymmenluvun rouvat sitä nimittivät, hän kuitenkin luuli arvonsa pastorin äitinä kannattavan. Ja nyt hän oli sarkaliivinsä vaihettanut mustaan verkaröijyyn ja vielä lisäksi pannut päähänsä hienon päähineensä, mutta asettanut kiireessään epähuomiosta sen nurin päin, niin että niskanauhat riippuivat ja heljuivat hänen hiestä kiiltävällä otsallaan ja leukanauhat kääriytyivät hellästi hänen pienen ruskean kaulansa ympäri.
Mutta eukko oli liiaksi hyvä joutumaan kaikkien noitten vieraitten naurettavaksi! Ja Gerda meni saliin.
— Hyvä Martta muori, teillä on aivan liiaksi vaivaa meidän tähtemme.
— Turhia, ei mitään yhtään.