— Hän kuuluu olevan kelpo mies, arenti on hyvä ja hän on varmaankin saanut niin paljon isänsä jälkeen, että tulee toimeen. Minä onnittelen sydämmestäni! sanoi Arvid ihan tyvenenä.
— Vai niin … hm … vai niin. Veljeni mielipide on siis, että meidän tulisi antaa Lotta Strömbergille?
— Rakas setä, en minä saata neuvoa tässä asiassa. Sehän riippuu
Lotta neiden omista tunteista Strömbergiä kohtaan.
— Aivan niin … hm … totta kai. Hyvästi, veliseni.
Kotiin tultuansa meni setä Rantanen heti kutomakammariin.
— Kuules muijaseni, sano Fiinalle, että hän heti laittaa itsensä valmiiksi menemään kirjettä viemään Strömbergille. Aivan epäilemättä Maununen onkin Eevaan rakastunut. Ja nyt ei hänen ole tähän mitään sanomista, hän on nyt saanut valita ensiksi. Tapahtukoon Herran tahto! No katsoppas nyt, älä pillitä, Lotta! Tulettehan nyt molemmat naiduiksi.
* * * * *
Kotkan ukko kuoli ja haudattiin; se nuori ystävä hautasi hänet, joka oli levittänyt vähän ilta-auringon loistoa hänen synkälle sairasvuoteellensa.
Kun Arvid jumalanpalveluksen loputtua lähti ulos kirkkopihanportista, seisoivat siinä Metsolan ajoneuvot. Vapaaherratar, Kustaa parooni ja neiti Liina Akselson istuivat jo vaunuissa, mutta Gerda neiti astui alas vaunun astuimelta, kun pastori tuli, ja meni pari askelta häntä vastaan.
— Niin, nyt on vanhus raukka saanut levon. Kiitoksia siitä, että te ette unhottanut häntä viimeisinä aikoina, vaikka … vaikka minä en sitte milloinkaan tullut teitä tavanneeksi siellä. Oletteko ollut sairas? Näytätte kovin kalpealta.