Hän katsoi tutkivasti pastorin silmiin.
— Hyvää päivää, pastori! Kiitoksia viimeisistä! Oli oikein hauskaa teillä. Miksikä ei teitä ole näkynyt meillä? kuului vaunuista.
— Pyydän nöyrimmästi… Olen ollut … on ollut niin sairaanloista pitäjässä nyt jonkun aikaa.
— Ah, no pastori, älkää nyt turhia puhuko. Te olette kaksi kertaa ollut Jokiniemessä neljässätoista päivässä. Sen sanoivat Rantasen neidet, jotka tapasimme muutamia päiviä sitten ruukinpatruunan luona. He olivat erittäin charmeratut noista taajoista käynneistänne, sanoi Liina Akselson.
— Älkää unohtako meitä! Eikö sopisi tulla jäljestä puolenpäivän?
— Minä kiitän, mutta…
Gerda katsoi Arvidiin, ikään kuin hänen mielestään Arvidin haparoivat vastaukset olisivat tuntuneet kummallisilta ja kurotti hänelle kätensä sanoen:
— Tulkaa!
Hän tuli. Hän tuli vasten tahtoansa, aivan kuten hän olisi ollut hypnotiseerattu. Kaislakylän kreivillinen perhe oli lähtenyt kotia. He eivät enää pitemmäksi ajaksi saattaneet jättää laveata taloudenhoitoansa ja siellä oli yhtä kutakin, jota tuli järjestää nuorta paria varten.
Elokuussa olivat häät viettävät.