Toisinaan seisattui ompelukone ja palava kynttilä tuotiin pöydälle keskellä valoisaa päivää. Ja niin tuli neiti Juulia säästöpankista tuoden suuria, komeita seteliä joita vanha äiti ikäänkuin hyväillen ja siunaten silitti käsissään ja lopuksi huoaten pisti suureen kirjekuoreen, jonka Juulia neiti lukitsi viidellä sinetillä.
Kyllä se oikeus-tutkinto mahtaa olla pitkä ja vaikea!
Kirjeet synnyttivät kyllä iloa jouduttuaan Kasarminkadulle 24, jossa
Eemilillä tavallisesti oli joku hyvä ystävä seuranaan.
— Voi peijakasta, sellainen onnen lapsi! Vakuutettu kirje juuri tällaiseen aikaan. Äitisesi on helmi kaikkien pohjolan perheäitien joukossa, se täytyy myöntää.
— Niin, kyllä hän on kiltti, sitä ei voi kieltää. Nyt lähdemme ulos, meidän pitää saada jotakin syötävää, ja tapaammehan sitten ne toiset pojat Kempissä tänä iltana.
Mutta kun äiti oli lähettänyt kirjeen kauniine seteleineen, huokasi hän ja antoi neiti Juulialle kaksikymmentä penniä:
— Me syömme silakoita päivälliseksi tänäänkin, tyttöseni.
Kun rahat rupesivat vähenemään säästöpankkikirjasta, voivat yönkulkijat pikkukaupungin herrat yhä myöhemmällä ja myöhemmällä illalla nähdä nuo molemmat naiset istuvan ikkunan vieressä ompelukoneen ääressä; ja vanha tuli yhä valkeammaksi ja ryppyisemmäksi, ja nuori yhä luisemmaksi ja kalpeammaksi, ja loppumaton virta valkeaa liinaa ryöppysi kiiltävän koneen läpi. Mutta kone oli varmaan väsynyt, se myöskin, sillä se ei laulanut enään aivan niin iloisesti kuin ennen.
Siellä kävi ylen onnellisia morsiamia ja toivat mukanaan valon ja ilon elähdyttävää kevättuoksua pieneen huoneesen. Juulia neidin tulisi ommella heidän myyninsä ja hän sai aivan kuin kaupanpäälliseksi osan heidän kuohahtavasta ilostaan.
Mutta kun ne nuoret, heloittavat, säteilevät tytöt olivat heittäneet hyvästinsä ja kadonneet oven taakse, mietti Juulia neiti pitkät ajatukset, istuissansa ja muodostellessaan liinapakkoja pöytäliinoiksi, salveteiksi, runsaasti pitseillä koristetuiksi tyynynpäällisiksi ja jos miksikin. – – – – – – – – – – Siellä oli pieni, punarantuinen pöytäliina, sopiva juuri kahdelle. Miltähän tuntuisi kauniissa, hienosti sisustetussa huoneessa saada levittää liinan pienelle pöydälle, pehmeän sohvan edessä, jonka nurkasta kaksi rakastavaa, hellää silmää tarkasti seurasi jokaista, pientä käden liikettä, sen järjestellessä kuppia ja pieniäleipiä? – – – – – – – – – – Hienointa hollannin liinaa, runsaasti pitsejä, kirjavia nauhoja kauluksessa ja hihansuissa! Oi, sen alla tulisi sykkimään nuori, onnellinen, hyvin onnellinen naisen sydän! – – – – – – – – – – Kas vaan, neiti Juulia, vanha hupsu! Katso työhösi, sinä kirvelöivä silmä, että ompeleesta tulee suora! Polje reippaasti sinä pakoittava jalka! Eemil tarvitsee rahaa…