Sen nimellistä ei ollut teaatterin eikä maalariakatemiian taiteilijain joukossa. Suuri luoja! Olisiko hän sattunut joutumaan nuoralla tanssijan eli maailman viettelijän kanssa tekemiseen?
Petturi oven takana nauroi ja puheli:
— Niin hauskaa, että mieheni on poissa aina kolmeen saakka! Meillä on aikaa kokonaista neljä tuntia!
("Saatana!" ähki Olli oven takana, otti paperin pois lahtiveitsen ympäriltä, teroitti sitä housun lahkeeseen ja pyyhki silmiään nutun helmalla.)
Nyt puhui viettelijä, nuoralla tanssija:
— 79 —
— Aha, kas niin, mainiota! Ei kai teidän miehenne aavista mitään?
("Odotahan sinä minua!" arveli Olli ja puristi revolveria niin että, se narisi hänen käsissään.)
— Ei laisinkaan! Pikku ukkoni ei tiedä vihiäkään minun pienistä kävelymatkoistani. Oi, naineita miehiä ei ole vaikea vetää nenästä. Kuinka odottamatonta tämä on hänelle! Ah, kuinka iloiseksi minä tulin, kun hän sanoi olevansa niin kauan poissa…
— Au… kais… kaa… aa! huusi Olli kauhealla äänellä ja löi veitsen päällä epätoivon voimalla oveen.