Herättyänsä tunsi hän kovin pistävän vasempaan kylkeensä ja hänestä oli niin ahdas riippumatossa. Kun hän avasi silmänsä, näki hän vieressään makaavan mamselin, joka punastui aivan korvia myöten ja sanoi ranskan kielellä ujostellen ja hämillään:
— Patruuni saa luvan olla hyvä ja suoda anteeksi että minä olen kiivennyt tänne riippumattoon, mutta minä pelkäsin niin kauheasti rottia…
Ja Aatami katseli häntä, ja kas, hänen silmänsä oli sininen kuin taivas ja itki sateella ja hymyili päivänpaisteella, mutta itki ja hymyili yksinomaan hänelle. Ja hän oli ketterä ja vikkelä kuin kala, mutta hänellä oli lämmintä verta ja hän oli puheliaampi. Ja hän loisti kuin tähti taivaankannella, mutta hän lämmitti myöskin, ja hän lepäsi Aatamin käsivarrella ja katseli häntä silmiin, ja hän oli ihana ja kaunis kuin antilooppi, mutta hänen huulensa hyväilivät Aatamin olkapäitä. Kun Aatami oli tarkastellut häntä pari sekunttia ja muisti ettei hänellä ollut äitiä, eikä tätejä, jotka voisivat tulla huutamaan ja meluamaan epäsäätyisestä avioliitosta, sanoi hän:
— Älkää olko millännekään, neiti! Ette te litisty, ja jos te litistytte niin ette litisty pahoin. Mutta mitenkä ihmeellä te olette tullut tänne? Rautateitähän ei ole vielä keksitty.
— Oi, minä olen ryöminyt teidän omasta vasemmasta kylestänne, sanoi hän ja veti ujosti peitettä olkapäälleen.
— Totta tosiaankin, siltä se tuntuukin, sillä kylkiluuni ja lompakkoni ovat poissa!
— Oi armaani, älä nyt heti rupea huolehtimaan talousrahoista, sinä, jolla ei ole vielä penniäkään kunnallisveroja! sanoi hän ja kietoi käsivartensa Aatamin kaulaan. Ensimmäinen aviopari oli onnellinen, sillä olosuhteet olivat silloin niin edulliset. Eevan puku ei maksanut paljoa; hän ompeli itse lehtihameensa, ja palanen Barnängen’in saippuaa joka toinen kuukausi, siinä kaikki mitä hän tarvitsi pientä, perin tervettä olentoansa varten.
Hänellä ei ollut palvelustyttöä, itse pesi hän astiansa. Jos jotakin sattui särkymään, ei hänellä ollut ketään, jolle olisi riidellyt.
Hän ei kiusannut koskaan miestään kysymällä, oliko hän "rakastanut jotakin toista ennen häntä" ja jos tämä toinen "nyt oli aivan varmaan vieraantunut hänen sydämmestään."
He eivät etsineet koskaan kotiopettajatarta, ja kun Eevan hiukset rupesivat harmentumaan ja hänen kasvonsa tulivat ryppyisiksi, ei hänen tarvinnut seistä ja katsoa peiliin jos Aatami ja nuori opettajatar suutelivat toisiaan virkakamarin oven takana.