Täytyy myöntää että tästä taas toiselta puolen oli se haitta etteivät pojat saaneet sitä kasvatusta kuin heidän olisi pitänyt, eivätkä voineet ottaa mitään korkeimpia tutkinnolta, vaan Kainin täytyi tyytyä metsä-opistoon, ja hänestä tuli metsästäjä, jota paitse hänellä oli raaka ja raju luonne ja niin sanoakseni tappoi veljensä, ja vielä lisäksi, en ymmärrä muuta kun hän nai sisarensa, s.t.s. oman oikean sisarensa, eikä ainoastaan siveyssisarensa taikka nurkkasisarensa, sillä silloinhan ei asiasta olisi mitään virkkamista.
Mutta sitten senperästä ei tytöistä ole ollut puutetta, ja vaikka maailman ei sanota kärsineen erityistä puutetta sisarusrakkaudesta, niin on kuitenkin useimman nuoren miehen elämässä ollut aika, jolloin he ovat rakastaneet toisten sisaria, enemmän kuin omiaan. Niin, tapahtuuhan, että rakastamme aivan tuntemattomien henkilöiden sisaria enemmän kuin omaa henkeämme ja että meissä kytee lämpimimpiä tunteita lastemme äitiä kuin omaa äitiämme kohtaan. Kaikki tämä näyttää niin mahdottomalta, mutta minä vetoon sen itse kunkin omaan kokemukseen.
Mitä taas naisia koskee, niin on se kauhea erehdys, luulla, että he panevat mitään erityistä arvoa miehille ja että he menevät mielellään naimiseen. Ei toki, useimmat ovat monta erityistä kertaa vakaasti päättäneet ettei koskaan antaa jonkun miehen katkeroittaa elämäänsä, mutta jos nyt kaikessa tapauksessa pitemmän ajan — kolmen, neljän kuukauden kuluttua taikka niin — langetaan polvilleen äidin vieraskamarissa, joka juhlan kunniaksi on hyvin kaunisteltu, niin ei se suinkaan ole sentähden, että ne herttaiset tytöt itse ovat muuttuneet mieleltään, vaan ainoastaan armeliaisuudesta, etteivät mies-parat menisi ja tekisi itselleen jotakin pahaa taikka ottaisivat jonkun, joka on huonompi ja turmeleisivat siten ihmissuvun.
Tyttö, joka menee naimiseen, tekee todellakin peljättäviä uhrauksia. Ajatelkaapas vaan että jo kihloissa ollessa tulla niin tuttavalliseen ja omantakeiseen väliin vieraan herran kanssa! Äidillehän se kyllä kävi päinsä kun sai ottaa isän, mutta herranen aika, ajatelkaa että ottaa aivan vieras mies, kenties toisesta päästä valtakuntaa! Tyttö raukat!
Tytöt ovatkin rehellisesti tehneet mitä ovat voineet, peljättääkseen nuo pahat miehet luotaan. Kerta panivat he tynnyrinvanteita hameisiinsa, niin että korkeintain neljä viisi tyttöä sopi yhteen hehtolitraan ja kaikki rappuset täytyi rakentaa uudestaan. Näitä tynnyrinvannehameita kutsuttiin "krinoliineiksi", ne olivat hyvin muodissa noin kolmekymmentä vuotta sitten ja moni kotiopettaja, joka pimeinä iltoina oli seisonut pihamaalla ja ollut kohtelias, niinkuin hän luuli, perheen tyttärelle, kauhuksensa huomannut seuraavana päivänä seisseensä ja keskustelleensa pyykkisaavin kanssa. Ei se auttanut. Miehet möivät osan huonekaluista ja vuokrasivat suuremmat huoneet, ainoastaan voidakseen suojella kodeissaan naisen krinoliinineen ja päivineen.
Paremmat tytöt ovat viime vuosisadalla kuluttaneet useampia vuosia suloisesta nuoruudestaan oppiakseen hyväilemään norsun luita n.k. pianolla, sillä tavoin, että miesten pitäisi pysyä loitolla. Mutta se oli sama, kun olisi rämisyttänyt padan kantta peljättääkseen harakoita kirsimarjapuusta. Tuskin on melu vaiennut, niin ne ovat siellä taas, sekä harakat että miehet.
Naiset olivat kuulleet että miehet pitivät kamelia rumana eläimenä. Saadakseen olla rauhassa, pukeutuivat he joka ikinen dromedaareiksi, suuri, suuri kyttyrä takana, jota he kutsuivat "turnyyriksi". Mutta miehet puhelivat näinikään: "Koska ne Herran enkelit sietävät sellaisella kärsivällisyydellä niin suuren kuhmun takanaan ainoastaan kevytmielisyydestä, kuinka mielellään he eivät siedä kuhmua vierellään rakkaudesta!"
Kun naiset vihdoinkin älysivät etteivät miehet pitäneet mitään niin pyhänä koko maailmassa kuin leipäpalaa, niin tunkeutuivat he konttoreihin, virkahuoneisin, sähkösanomalaitoksiin, postiin, telefooniasemille ja sanomalehtitoimistoihin ja veivät leivän miehiltä ja toivoivat viattomissa sydämmissään: "Nyt he varmaankin suuttuvat ja jättävät meidät rauhaan!" Mutta ei, heidän mielestä on se yhtä soma jos vaimo hankkii perheen elatuksen, kun että mies sen tekee.
Kaikista pahinta on se että tytöillä on niin hyvä sydän että he harvoin voivat kieltää, kun joku oikein sydämmellisesti pyytää heitä rupeamaan rouvaksi ja äidiksi tuleville lapsilleen, vaikkakin he äärettömästi halveksivat avioliittoa.
Naisen luonne on täynnä ristiriitoja.