Kului muutamia minuuttia, joiden kestäessä ei juuri suuteloita säästetty. Älköön kukaan heitä moittiko siitä.
Aatu otti revolverinsa housuntaskusta esille ja sanoi:
— Tahdotko nyt, lemmikkini?
— Ky… y… yl… lä, minä luu… uu… len ta… ah… tov… an… i… Ah Her… ra Jumala… aijaijai… aut…!
Ja Florentiina syöksähti pystyyn ja ryöpsähti pakoon pensaikkoon.
Mutta pitkälle hän ei ollut pötkinyt ennenkuin joutui vangiksi vahvojen käsivarsien väliin.
— Pa… a… appa! huokasi hän ja vaipui vanhuksen rinnoille.
— "Pa… a… appa kai"! Mutta kas, tuollahan on Erkkikin. No, sepä hauskaa, että olette omin päin tehneet tuttavuutta. Hyvää iltaa, poikaseni! Isäsi tulee iltajunalla. No, voidaanko kihlaus julaista maanantaina?
Itsepäinen tyttö seisoi kuin puulla päähän lyötynä.
— Ilkiö! huudahti hän ja ryntäsi päin "maalaria".