— Oi, Lovisa neiti, kuinka olenkaan halunnut tätä tilaisuutta kysyäkseni… tutkaistakseni… tiedustellakseni… kuinka teidän mammanne voi.
Kylmäverisenä ja levollisena oli hän aamupuolella haaksirikkoutuneen tavaran huutokaupassa huutanut kahdeksansataa kimppua meren vahingoittamaa kapaturskaa, ja nyt hän vapisi tuon puolenseitsemättä leiviskäisen nuoren naisen edessä…
Tuollaiset ristiriitaisuudet eivät ole ihmisluonteessa harvinaisia.
Toisen polkan hän tanssi neiti Louise Reinikan kanssa. Hänen isänsä oli yksi yhteiskunnan kolmesta ritarimerkki-herrasta; tytöllä oli viidentoista tuhannen perintö tädiltään ja pieni viehättävä keijukaisvartalo äidiltään, joka oli ollut neulojattarena omansa ja Kalakylän varhaisemmalla kehityskaudella. Louise oli lempeä ja suloinen kuin gaselli ja maljaan oli tyhjennetty pullollinen Cremant-viiniä ja kaksi pullollista Liebfrau-milchiä.
He istuivat kahden kaikkein pienimmässä sivuhuoneessa, joka oli himmeästi valaistu ja hupainen kaikin puolin. Johannes Pitkänen huokasi.
— Olenko jollakin tavoin loukannut teitä, herra Pitkänen, vai puristavatko kenkänne? kysyi Louise keskustellen siihen omituisen pisteliääseen ja vapaaseen tapaan, jota nykyään etevämmissä kirjoissa käytetään.
— Ei suinkaan, vaan minun sydämeni on täynnä sanomatonta tyhjyyttä ja hiljaisuus kohisee kuin kuohuva jää minun päässäni teidän katkeran suloisessa läheisyydessänne.
Noin puhuu tavallisesti vaan sellainen ihminen, joka on juovuksissa taikka tahtoo päästä valtiopäivämieheksi, mutta Louise näki, että Johannes Pitkänen rakasti häntä, ja huudahti kiihkeästi:
— Oi, herra Pitkänen… teidän… teidän… täytyy varoa minun viuhkaani!
Kolmannen valssin tanssi Pitkänen Lovisa Suvannon kanssa. Sävelten aalloilla vuotivat heidän sielunsa yhteen niinkuin kaksi rusinaa samassa ryytiviinikeitoksessa ja Pitkäsen palava katse nuoleskeli Lovisan olkia yhtä intohimoisesti kuin koulutyttö syödä maiskuttaa jäätelöä. Nyt tyhjennettiin vaan pelkkää punssia ja pienempiä konjakkitilkkoja maljaan eikä hän siis enää aina voinut niin tarkoin muistaa, kuinka sanansa sattuivat, mutta hänellä oli hämärä tunne siitä, että säärensä alkoivat käydä kummallisiksi ja että hän oli paljastanut pienoisen osan sielustansa tuolle rakastetulle tytölle.