— Herra tukkukauppias, teidän yksityisiä etujanne valitettavasti…
— Ette voi ottaa huomioon, sehän tiettyä. Ei, eipä tietenkään. Te otatte vaan tytön ja niin ja niin monta tuhatta, ja kun ne ovat lopussa, kirjoitatte te taikka hän ja pyydätte lisää. Mitä onnettomat, hyljätyt vanhemmat tuntevat, se tietysti ei teitä liikuta. Aivan oikein! Puhukaa vaan suunne puhtaaksi! Minä tiedän edeltäpäin kaikki, minä…
— Mutta jumaliste, jos minä aion…
— Ryöstää minut putipuhtaaksi. Ei, Herra varjelkoon, voihan olla, ettette sitä nyt ajattele. Tahdonpa tehdä Teille sen oikeuden, että myönnän, ettette tuosta tuollaisesta ole vielä ihan selvillä. Mutta ajatelkaahan itse! Teidän pienellä palkallanne… sillä tietysti sitä hyökätään yhteen päätäpahkaa… ja sitten Teidän molempain "ajanmukaiset" elämänvaatimukset… Jos sitten vielä kohtaa sairaus; lapsia sitä kaikissa tapauksissa tulee…
— Mitä ajattelette, herra…
— Vai niin, tässä te istutte ihan suorapuheisena ja tahdotte saarnata Malthuksen oppia! Ja mokomaanko tahdotte tutustuttaa minun poloisen viattoman lapseni! Hävetkää, herra, ja muistakaa että tämä on kristillinen koti, johon ei kukaan saa tulla sellaisine kauhistuksineen! Teillä ja Elinalla ei siis koskaan tulisi olemaan pikkus…
— Enpä, tottavie, ole koskaan ajatell…
— Herra! Te olette kuullut mitä olen sanonut, ja kumminkin te jatkatte…
— Mutta kuulkaahan siis, hyvä…
— Ei koskaan! Ei ikinä maailmassa, sanon minä teille. Uh, kuinka te voittekaan esittää mokomaa! Hyi hitt…