— Mutta olkaahan hyvä ja katsokaa! Eihän se ole ensinkään…
— Mikä semmoinen paperi on, jonka vedätte esiin? Luuletteko minun epäilevän, ettette ole suorittanut tutkintoa? En, Herra varjelkoon! Olkaa hyvä ja pist…
— Herra, jos ette tahdo tulla järkiinne, niin onpa laki…
— Kas niin vaan, sehän on hienoa! Uhkailkaa te vaan! Nytpä näyttäyttekin oikeassa karvassanne! Nyt hiipivät kynnet esiin! "Laki!" Kyllä, Jumala nähköön, kun lapsi vaan tulee täysi-ikäiseksi, niin seuraa hän vastoin vanhempainsa tahtoa ketä — pyydän anteeksi'— retkaletta tahansa. Mutta muistakaa että siihen on vielä kaksi vuotta, herraseni!
— Mutta herra tukkukauppias, Jumalan tähden, minä pyydän teitä…
— Pyytää ja uhata, uhata ja pyytää vuoroon! Antakaa kuulua vaan, mutta…
— Herra! Tahdotteko maksaa sähkölaskun vai ettekö?
— Säh… säh… sähkö… laskunko? Oletteko te siis…?
— Sähkölaitoksen kirjanpitäjä, oikein. Mutta nyt ette todellakaan saa viivyttää minua kauvemmin. Lasku on: satakaksitoista ja seitsemänkymmentäviisi.
Salissa istuivat notarius ja Elina ja suutelivat riivatusti. Tuo
Vietävän ihminen oli tullut salin kautta.