HÄNEN VAIMONSA YSTÄVÄTTÄRET.
He olivat vastanaineita, ja he rakastivat toisiansa niin, että toisen sydäntä kirveli, kun toinen yskähteli hiukan leivänmurusen vuoksi, joka oli mennyt vääräänkurkkuun.
Julle Rantamaa olisi ollut mustasukkainen kärpäsellekin, joka juoksenteli Ellin ylähuulella, ja Elli oli kirjoittanut nimensä erääseen anomusesitykseen, että kaikkein ravintolatyttöjen pitäisi olla 45 vuoden vanhoja.
Usein he istuivat samalla pikku tuolilla, ja söivät jäätelöä ja sellaisia kevyempiä tavaroita samalta lautaselta, kun ei kukaan sattunut näkemään.
Julle oli vielä sillä asteella, että suuteli vaimonsa hiuksia, kynsiä ja muita vähemmän tavallisia paikkoja; ja jos Elli oli ulkona hänen kotiin tullessaan, tunsi hän erinomaista halua kammata päätänsä hänen kammallaan ja sormillaan hyväillen sivellä hänen aamunuttunsa hakaneulaa.
Hänen onnensa olisi ollut täydellinen eikä hän olisi tahtonut paratiisiinkaan vaihettaa viittä huonettansa ja keittiötänsä, ellei Ellillä vaan olisi ollut niin monta ystävätärtä.
Julle Rantamaa ei ollut koskaan saanut liiakseen naisista. Yksinäisenä miehenä ollessaan oli hänellä ollut tapana käydä ääneen-lukemassa neulomaseuroissa, hän oli ollut sihteerinä naisyhdistyksessä, jonka tarkoituksena oli ripustaa pesimispönttöjä kottaraisille keväällä, ja kotiljongin lopussa näytti hän tavallisesti joulukuuselta 75 pienen turvattoman lapsen orpokodissa.
Mutta kun hän nyt oli päättänyt ottaa Ellin, niin tahtoi hän olla levossa ja rauhassa hänen kanssansa kodissa ja pitää hänet ihan itseänsä varten.
Se hänelle onnistuikin sikäli, ettei Elli hituistakaan välittänyt nuorista, vieraista miehistä. Suostutella tätä nuorta rouvaa olisi ollut yhtä turhaa kuin lämmittää totivettä jääpuikoilla taikka yrittää tyhjentää Itämertä ruokalusikalla.
Mutta hänellä oli kauhea määrä ystävättäriä. Voi olla edullista ottaa vaimon siitä kaupungista, jossa asuu. Hänellä voi olla tätiä, joiden sydämen huomaavainen mies voi taivuttaa testamentin tekoon, hänellä voi olla enoja, joiden nimi kelpaa vekseliin, ja hänellä Voi olla pappa, joka hankkii paikan ja muutamain satain markkain lisätulon jossakin kunnan laitoksessa, verokamarin sihteerinä, säästöpankin numeroiden tarkastajana j.n.e. Mutta hänellä voi myöskin olla veljiä, joilla on halu ja taipumus vippaamiseen ja konjakkiin, hänellä voi olla tätejä, jotka muuttelevat huonekalut, antavat määräyksiä ruuasta ja repivät jokikisen rihmasäikeen lapsikakaran ympäriltä kapaloidakseen hänet uudestaan omalla tavallansa. Ja sitten voi hänellä olla luokkatovereita ja nuoruudenystävättäriä.