Kuinka pitkälle Joonas Tellerman olisikaan päässyt, jos hän jossakin virassa tai liikkeessä olisi käyttänyt neljänneksenkään sitä tarmoa, minkä hän kulutti matkustuksiin ja matkasuunnitelmain tekoon, sitä ei kukaan tiedä. Edellisessä tapauksessa hän ehkä olisi tullut sille kannalle, että nyt matkustelisi valtion kustannuksella ohjesäännön mukaisesti ensi luokassa, jälkimmäisessä tapauksessa hän nyt mahdollisesti kokoaisi neljättä tai viidettä miljoonaansa.
Hänen ainoa intohimonsa — mutta se sitä ankarampi — oli katsella jokaista isänmaamme kolkkaa. Joka ainoa säästetty kruunu ja jokaisen päivän vapaa hetki käytettiin matkustukseen.
55 vuoden ikäisenä hän oli nähnyt kaikki valtakunnan kaupungit ja rautatiet. Silloin ei täällä koko Ruotsin valtakunnan kruunun alaisena ollut yhtään rautatien ravintolaa, jossa hän ei ollut maannut, ei yhtään seurahuonetta, jossa hän ei ollut aterioinut. 42 vanhana hän katseli viimeisen kauppalan, ja sitten hän kulki kauppakalenterin ja postiluettelon avulla läpi kylien.
Kiusaus matkustelemaan ulkomailla oli hyvin suuri, mutta ulkomaa on kumminkin suurempi, sillä siellä on m.m. Afrika, Pohjannapa, Gröönlanti ja Sahara, ja kun Joonas Tellerman oli laskenut tarvitsevansa tuhat viisisataa vuotta ja kahden miljoonan matkakreditiivin, tutkiakseen koko maailman yhtä tarkoin kuin synnyinmaansa eikä muu kuin mahdollisimman suurin perinpohjaisuus tuottaisi hänelle tyydytystä, niin tuli hänestä, samoin kuin etevimmistä postimerkkien kokoilijoista, ammattituntija.
Hänen erikoisalansa oli "Ruotsin kulkuneuvot".
Jos kulkuneuvot olisivat kehittyneet yhtä nopeaa vauhtia kuin tähän saakka ja Joonas olisi saanut elää, niin hän olisi jo ennen sataa viittäkymmentä Vuotta voinut sanoa: "Jokaisen töllin Valtakunnassa olen nähnyt", ja se päämäärä olisi kai ollut elämisen, vieläpä hätätilassa kuolemisenkin arvoinen.
"Neckenin" kuuluisan kenkävoiteen keksijä sanoi kerran: "Entäpä jos Joonas ottaisi ollakseen hiukan minun kauppamatkustajanani! Silloin minun tuotteeni olisi viiden vuoden kuluttua oleva levinnyt laajemmalle; kuin almanakka."
Mutta Joonas ei tahtonut olla mistään riippuva matkustellessaan. Tuonnottain oli hän kihloissa erään hänen oloihinsa nähden ansiokkaan tytön kanssa. Asunnon, huonekalut ja kaiken muun, mitä he tarvitseisivat naimisiin mentyään, saivat morsian, anoppi ja tädit järjestää parhaansa mukaan; Joonas vaati vaan, niinkuin oikeus ja kohtuus olikin, saada suunnitella häämatkan. Siinä hän oli ammattimies.
— Kello 10 meidät vihitään, 10.30 me syömme, 12.50 lähtee juna nro 147 ja siten pääsemme Nålköpingiin 8.12. Kello l.19 lähtee "Kung Erik" ja…
— Mutta Joonas, emme suinkaan me nyt nouse hääyönä keskellä yö…