— Sinun täytyy se tehdä, Janne…
— Hm… sinulla on pehmeämpi käsi…
— Sinähän olet tottunut höyhentämään poikia?
— Niin, kyllähän… niin… mutta hän on niin surkean pieni, poloinen.
— Kas niin, ei mitään hemmottelua, niinkuin Junikan kakarain kanssa.
Joutuin sisälle hänen kanssaan!
— Hyvä rakas, tee sinä se! Hän pitää enemmän sinusta. Hän ei enää koskaan pidä minusta sitten…
— Oletko sinä mies, mitä?
— Vai niin, tänne vitsa! Jumaliste tästä kinastuksesta täytyy tulla loppu!
— No, sepä vihdoinkin hyvä! Mutta… älä kiivastu… Janne kulta! Häntä et saa lyödä niinkuin lyöt poikia koulussa, käsitäthän? Hänen pienet luunsa ovat kuin rustoa vielä. Hosaiset vain varovasti, kuuletkos!
— Vait siinä! Tule tänne, Jykke!