Seuraelämään hänellä ei ollut aikaa. Naidakseen hänellä ei vielä ollut oikein riittävästi varoja. Mitään seurustelua toisten asiamiesten kanssa ei ammattikateuden vuoksi voitu harjoittaa. Vapaa ja halpa avioliitto soti hänen siveellisyytensä tunnetta vastaan.
Silloin herra Blomberg osti koiran, kauniin lintukoiran, että hänellä olisi joku elävä olento ystävänänsä, sillä hän oli hyvin yksinäinen maailmassa. Ihminen on seuraeläin; kun hän työstä ja touhusta palajaa kotiinsa, on hänestä mieluista nähdä siellä rakastetun olennon tapojen ja toimeliaisuuden jälkiä.
Ja siinä suhteessa oli nuori lintukoira Tyras täysin pystyvä tyydyttämään isäntäänsä. Päivää myöhemmin kun he olivat muuttaneet yhdessä asumaan ja Blomberg meni kaupungille erinomainen kahvinnäyte muassaan ja oli poissa yhden kokonaisen ja yhden neljännestunnin, niin näytti hänen asuntonsa sangen asutun näköiseltä, kun hän palasi. Hollantilaiset kahvinäytepussit retkottivat rikki pureskeltuina nurkassa ja niiden oiva sisällys divaanimatolla. Skoonilaisesta valkojuurikassokerista ei ollut sen vertaa jälellä kuin kirjepihtiin voi nipistää, ja hänen paras shaggilla päällystetty nojatuolinsa oli repaleina ja näytti sangen käytetyltä.
Ja juuri kun herra Blomberg seisoi ja liikutetun näköisenä koki saada tolkkua asiasta, alkoi hän laukata pitkin laattiaa aina sohvan luokse asti, jossa hän vasten tahtoansa kallistui levolle kulma pöydän särmää vasten. Hän oli sattunut astumaan keskelle herne- ja virnanäytepussia. Ja keskellä divaanimattoa, tyhjennetty mustepullo pienessä ruusunpunaisessa suussansa, makasi Viisas Tyras ja katseli isäntäänsä lempeillä, uskollisilla silmillään ja liehutti komeaa häntäänsä ja näytti yleensä niin mainiolta ja mielistelevältä, etten luule kuninkaallisen majesteetin ja valtakunnan Göötan hovioikeuden ylimääräisen notariuksen olevan paljoakaan kunnioittavaisemmin ystävällisen herra presidentin omaa tytärtä kohtaan.
Ja se yksinäisyyden tunne, jota herra Blomberg oli toisinaan tuntenut, katosi kokonaan, kun Tyras eräällä kävelymatkalla maantiellä nuoruudenleikillisyydessä puraisi kuoliaaksi kaksi lammasta, ja isäntänsä huomasi yht'äkkiä seisovansa seitsemän kunniallisen maanmiehen keskellä, joilla oli heinähangot ja viikatteet käsissä ja, niinkuin näyttivät, valmiina ottamaan hänet hengiltä.
Herra Blomberg seisoi eräänä aamuna päättämässä 2.000 kilon kahvikauppaa kauppias Petterssonin kanssa. Tyras seisoi ihastuksissaan takajaloillaan, etukäpälät raatimies Misserlingin lauta-aitaa vasten. Raatimies Misserling oli aivan äskettäin maalauttanut aidan öljymaalilla. Ja herrain Blombergin ja Petterssonin jalkain välitse luikahtaa Tyras sisälle herra Petterssonin salonkiin ja laskee öljymaaliset käpälänsä rouva Petterssonin vaalealle, hienolle sohvalle. Siitä ei tullut mitään kahvikauppaa sillä kertaa, ja seuraavalla kerralla kun Blomberg ja Tyras tulivat, sanoi puotipoika patruunan olevan maalla. Kotiin päästyään istui herra Blomberg miettimään. Kasvatusoppi oli yksi niitä tiedonhaaroja, joita hän vähimmin kaikista oli opiskellut, ja hän alkoi epäillä, oliko hänellä riittävästi tietoja koiran kasvattamiseen.
Tyras sijoitettiin kuukaudeksi täyshoitoon eräälle metsänvartijalle, joka oli perehtynyt koiriin ja otti sinä aikana tehdäkseen Tyraksesta oikean koirain esikuvan kuuliaisuudessa ja hyvissä tavoissa. Verhoilija kutsuttiin päällystämään uudelleen huonekalut ja puuseppä höyläili puolentoista päivää pois mustepilkkuja laattiasta. Kaksi kertaa viikossa meni herra Blomberg metsänvartijan asunnolle katsomaan, miten Tyras edistyi säädyllisyydessä. Jos en ota lukuun sitä, että Herra Blomberg sai laskun yhdestä pässistä ja kuudestatoista kanasta, joiden elonkipinän Tyras oli nuoruutensa leikillisyydessä sammuttanut, näytti kaikki lupaavan mitä parasta.
Eräänä lauheana kesäiltana, kun herra Blomberg tuli katsomaan lemmikkiänsä, ei sen ystävä ja opettaja metsänvartija ollut kotona. Mutta hänen kaunis, yhdeksäntoistavuotias tyttärensä Hanna istui keinulaudalla tuvan edessä ja kutoi sukkaa pikku veikollensa ja katseli kauniilla ruskeilla silmillänsä ystävällisesti Tyrästä, joka makasi hänen jalkainsa juuressa anatomiallisesti tutkistellen kauvan sitten kuolleen lehmän kylkiluuta.
Herra Blomberg istahti keinulaudalle tytön viereen, mutta olisipa halpamielistä panettelua väittää, että mitkään lemmenhaaveet olisivat solisseet Hannan sielua. Blomberg oli siivo ja hyvä mies, joka korkeintaan saattoi hiukan nipistää ravintolantyttöä leuvasta, mutta jonka mieleen ei koskaan juolahtanut mennä maalle alkuasukasten tyttösiä hullaannuttamaan.
Ja vaikkapa olisikin ollut sitä laatua, niin olisi hän polttanut hiilensä tyhjään, sillä tyttö oli viaton ja oli päättänyt vastedeskin pysyä sellaisena.