Jo tiesi silloin, mitä oli tietää halannut, mutta ei mitään puhunut näkemästänsä. Vasta kotimatkalla, kun Yrjö oli häntä alkutaipaleelle saattamaan lähtenyt, tälle huomionsa haastoi.
— Saisit sinä Yrjö, niin sanoo, — paremmin naistasi silmällä pitää.
Liian hyvää ystävää on naisesi tuolle vieraalle tukkilaisherralle.
Ihmettelee Yrjö, että mitäs pahaa tuossa oisi, jos hänen naisensa Ilja Huurinaiselle palvelusta tekee. Hyvin maksoi Ilja Huurinainen hänen naiselleen ja hyvin maksoivat kaikki tukkilaisherrat, niin pitihän niille palvelusta tehdä.
— Liian hyvin se maksaa, liian hyviä lahjoja naisellesi jakelee,
Hölmistyi Yrjö, kun vanha Marjatta hänelle kertoi, mitä synnillisiä koreuksia oli hänen naisensa vaatekaapin kätköistä löytänyt. Mistä hän, mies salolla ikänsä elänyt, oli arvannut Ilja Huurinaisen mieleen juolahtavan tuoda hänen naiselleen tarjoksi mokomia tavaroita. Missä hänen naisensa niillä koreilisi, mutta liesihän naisen herkän mielen, hennoiko se hyljeksiä, vaikka mitä räämää ja joutavaa rihkamaa tyrkytettiin.
Lupasi Yrjö kuitenkin Marjatalle, lupasi paremmin silmät auki pitävänsä. Mutta kun sitten kotonaan vanhan Marjatan varoituksia muisteli, ajatteli että pitäisi hänen ryhtyä naisensa kätköjä kaivelemaan, kurkistelemaan, niin jo hävettämään rupesi. Pois käänsi katseensa lukitusta vaatekaapista, pois koetti kuulemansa mielestään karkoittaa. Ei ollut miehen mittaista hommaa oman naisensa askelien vaaniminen. Narri siihen saattoi ruveta, ei mies pahainenkana.
Näin Yrjö ajattelee, mutta jos lienee kuitenkin jäänyt syvälle mielensä kätköön kytemään salainen levottomuus.
VI.
Kovin oli metsäherra tänä talvena Louhivaaran oloihin ja asioihin innostunut. Taas hän on tarkastusmatkalla kulkenut, ensin työmaalla ja sitten muuallakin hiihdellyt. Pari kolme talvista päivää levähtämättä hiihteli ja Yrjö sai mukana kulkea, perimmäisiä rajojaan myöten koko vartiopiiri samoiltiin. Ja metsäherra Yrjölle suunnitelmiaan selvitteli, oli sillä niitä niin paljon, jotta kaikki lopulta sekaisin meni Yrjön muistissa, lohkohakkaukset ja muut taimien istutukset sekaisin menivät.
"Miten lienee mies mokoma metsäherraksi herennyt, runoja rakentaa, tuulta tavoittaa." Näin Yrjö hiihdellessään ajattelee.