Näin Ilja Huurinainen Yrjöä maanitteli, melkein vesissä silmin maanitteli.
Liekö Yrjö jo tätä maanittelua odottanut vai miten lie hänestä muuten tuntunut, että nyt hänen jo piti suostua Ilja Huurinaisen mieheksi rupeamaan. Ja kuitenkin kaikitenkin hänen on vaikea sanoa suostuvansa. Hän omia sanojaan säpsähtää, aivan kuin toinen, näkymätön sanoja hänen vieressään seisoisi, hänen puolestaan myönnyttäisi:
— Ka pitänee tulla, tottapa pitänee riistan pyytäminen vähäksi aikaa heittää ja tulla sinulle apulaiseksi.
Sattui myös Yrjön nainen nämä sanat kuulemaan. Hän oli tupasesta tulossa, oli juuri oven avannut, kun Yrjön sanat kuuli. Siihen hän kynnykselle seisahtui, Yrjöä tarkasteli, vuoroin Yrjöä vuoroin Ilja Huurinaista. Ja niin kumma säikähdys silmissään kuvastui.
X.
Niin oli Ilja Huurinainen pitänyt apulaisensa Asko Martikaisen peijaiset. Parantumaton mies on Ilja, herkkä unohtamaan kohtalon kovat iskut, väkevämmän vallan lähettämät varoitukset. Ja nopea on toimissaan Ilja Huurinainen, jo toisena päivänä ryhdytään palaneen tukkilaistuvan paikalle uutta rakentamaan. Pyryn hautaamat tiet avataan uudestaan, lapiot heiluvat miesten kourissa, lumiauroja vedetään. Itse Ilja kaikkea valvoo, joka paikassa hän on töitä hoputtamassa.
Tulevat tuosta ruununmiehetkin Louhivaaran salolle tutkintoa pitämään. Kun palossa oli mennyt ihmishenkiä, niin tulevat ruununmiehet ja muut lääkärit, mutta näitäkös Ilja Huurinainen säikähtäisi. Vai ruununmiehiä Ilja Huurinainen säikähtäisi, kokenut Aunuksen kävijä, maailman markkinoiden kulkija. On hän elämässään nähnyt ruununmiehiä, on kerran Porajärvellä urjadniekat ja muut nappiherrat ruoskalla kurittanut, koko Aunuksen käräjäkansan pirtistä pihalle lennättänyt. Sen tekosen teki kerran Ilja Huurinainen, kun mielivät häntä ryssän mirovoit ja urjadniekat sakolla rangaista. Solmu ruoskalla käräjät kävi, pirtupuoliskoilla sakkonsa sovitti, ja kauan tästä tapauksesta tarinat kertovat Aunuksen rajasaloilla.
Sen näköinen on mies Ilja Huurinainen, nauraa hän lääkärille, kun tämä tukkityömaan asunto-oloja moitiskelee.
— Menkää Aunuksen puolelle, herra tohtori! Tarkastakaa siellä niitä täitupia ja tulkaa sitten sanomaan, onko näissä meidän tuvissa mitään vikaa. Herrashuviloita nämä tuvat ovat, nykyajan mukavuuksia, mutta siellä on oikeita täitupia, jos niitä nähdä halajatte.
Sillä hyvällä saivat mennä matkoihinsa lääkärit ja ruununmiehet, viheltelee vain Ilja Huurinainen, kun heitä hyvästelemästä työmaalleen palajaa. Kehuu lähettäneensä evästystä ja terveisiä ukko ruunulle vietäväksi, että pitäköön vain miehensä siellä omissa kotihommissaan.