Vavahti Yrjön ääni, mutta vavahti myös Ilja Huurinainen. Toistensa käsiä puristaen he erosivat. Ovessa on jo Ilja Huurinainen menossa, niin siinä hänet vielä Yrjön ääni tavoittaa:
— Naisen jo rauhaan jättänet, kokemattoman naisen. Tai jos viedä mielinet, niin pois vienet minun tupasestani, ja hyvän huolen hänestä pitänet.
Alas päänsä painaa Ilja Huurinainen kuin ruoskalla oisi häntä lyöty. Alas päänsä painaa ja ulos pujahtaa, mies maahan asti nöyryytetty ja masennettu.
XII.
Tukinuitto on Louhijoella parhaillaan. Ei ole uittoroikka pitkän pitkä, ei aivan lyhytkään, lieneekö peninkuorman pituinen, lieneekö lähes kaksikin peninkuormaa. Kärki on jo hyvin kaukana, häntäpää on vasta Louhijärvestä irtautunut, siellä joutilaiksi jääneitä uittopuomeja viimeisten tukkien mukana alaspäin lasketaan.
Muutamana päivänä kulkee jokivartta alaspäin outo matkalainen. Ei ole hän tukkimies, vaan nainen on, yksinäinen naisihminen ja suuri vaatemytty on hänellä kantamuksena.
Ei oisi ensi katseella tätä yksinäistä kulkijaa voinut tuntea Louhivaaran ruununtorpan naiseksi. Niin on ulkonäkönsä entisestään muuttunut, kukkeat posket ovat laihtuneet ja kalvenneet, ennen niin sirkeät silmät ovat paljosta itkemisestä turvoksissa. Ja entäs käyntinsä, notkea käyntinsä, miten se on väsyneeksi muuttunut, horjahtelevan hän näyttää. Päänsä hän pitää alas painettuna kuin hävennyt oisi tätä taivallustaan.
Vaikeata on hänen kulkunsa. Ei ole jokivarrella kunnollista polkua, vetisillä suoseuduilla täytyy hänen liukastavia puomipuita myöten astella. Monta kertaa hän putoaa kylmään veteen, likomärät ovat hänen jalkineensa ja hameidensa helmukset. Tietäähän tuon, eivät olleet nämä taipaleet tukkilaiselämään tottumattoman naispoloisen kulkuteitä. Kummako, jos hän on väsynyt, jos käyntinsä jo horjahtelee.
Ketä etsinee hän, yksinäinen kulkija, vahtipaikalta vahtipaikalle hän taivaltaa, jotakin kyselee ja taas eteenpäin lähtee, aina alaspäin alaspäin.
Ketäkö hän etsii, Louhivaaran torpan nainen? Oisihan tuon voinut arvata, itseään Ilja Huurinaista hän on etsimässä, ketäpäs muuta hän täältä hakisi.