XV.
On kulunut alun toistakymmentä vuotta edellä kerrotuista tapahtumista. Tämä aika on oikeastaan varsin lyhyt suurten metsien elämässä, mutta kummia asioita on tänä lyhyenä aikana Louhivaaran salolla tapahtunut. Niin on tapahtunut kummia, että vaikea on enää vanhaa Louhivaaraa entiseksi tuntea. Vaaran lounaiselta palteelta on sievoinen ala ikimetsää pois kaadettu ja sen paikalla nyt viljapeltoja aaltoilee. Vielä enemmän on avattu viljelysmaita vaaran alla olevaan notkoon, siellä on kaunista niitty ojitusta, siellä on kauramaata ja ruisvainiota. Kaikkea siellä on runsaasti, vain päärmeinä on vanhaa kaunista koivumetsää. On sitäkin sentään vähän säästetty.
Ja entäs tuolla vaaran tasaisella laella, mitäs kummia muutoksia siellä on tapahtunut? Minne sieltä on hävinnyt Louhivaaran pieni ruununtorppa?
No tallella on sekin vielä. Tuolla torpan vanha tupanen pohjoistuulelta suojaavien honkien ja kuusten alla kyhjöttää. Melkein niiden piilossa se siellä kyhjöttää, mutta siitä vähän erillään on kokonainen ryhmä uusia rakennuksia. On siellä sievä kivinavetta, on uudet saunat ja uudet riihet, on aittoja ja suojuksia monenlaisia. Ja kaiken komeutena on muhkea asuinrakennus. Sen toinen pää on kai jo monta vuotta ollut valmiina, mutta toinen pää on upouusi, vasta valmistumassa. Sen ympäriltä rakennustelineitä parhaillaan raivataan, yksi mies vielä katolla vasaroi ja naputtelee. Mitä hän siellä naputellee, viimeisiä kattopäreitä paikalleen naputellee.
Nyt jo lakkasi naputtelemasta, vasaransa ja muut kompeensa laatikkoon kokoilee ja tikapuita myöten katolta maahan laskeutuu. Vanha mies hän on ja kuivettunut, mutta ketterä on vielä jaloiltaan. Ketterästi tikapuilla liikkuu, vielä ketterämmin maahan päästyään pyörähtelee. Nyt hän jo toisia komentelee ja hoputtaa, että joutavat rojut piti sukkelaan jaloista pois raivata.
— Ja entäs lipputanko, vieläkös se on metsässä kasvamassa vai missä se on?
— Täällä on, täällä on! kuuluu ääni vanhan tupasen puolelta, ja nuori mies sieltä tulee, pitkää kolottua riukua perässään vetää. — Valmis tämä on, ei sen puolesta mitään hätää.
— No sukkelaan se sitten pystyyn! Pojat, käykääpäs avuksi ja nostakaa se paikalleen.
— Eihän tätä paikalleen, ennenkuin nuorat ja lippu on saatu. Mitenkäs tätä ilman.
— No siinä on minulla, nuorasta ja lipusta ei ole tietoakaan.