— Emäntä niitä tuvassa kuntoon laittaa, ilmoittaa yksi nuoremmista miehistä.
— Vai vasta niitä nyt kuntoon laitetaan, hyvät ihmiset tätä nahjustelemista. Juhannus on jo oikeastaan alkanut ja metsäherra voi minä hetkenä hyvänsä ilmestyä. No jos hän nyt tulee ja lippu ei ole paikallaan liehumassa, niin viaton olen minä siihen häpeään. Käteni pesen puhtaiksi ja emäntä itse kaikesta vastatkoon. Vai nyt hän muka lippua laittamaan, on siinä järjestys!
Niin vanha mies komentelee ja hätäilee. Mutta nyt jo pelmahtikin rakennuksen toisessa päässä olevan tuvan ovesta valkoista ja sinistä. Sieltä komeata lippua rakennusmiehille lennätetään.
Emäntä itse on lippua tuomassa, rehevä ja täyteläinen naisihminen. Kukapa hänet oisi ensi katseella Louhivaaran entiseksi Aliinaksi tuntenut, niin on levinnyt ja paisunut. Mutta eihän tuo niin kummakaan, nyt ollaan jo vähän toista kaikin puolin, Louhivaaran ruununtorpan naisesta on tullut Louhivaaran uutistalon emäntä. Siitä tämä leviäminen ja paisuminen.
Hengästynyt on Aliina ja anteeksi pyytelee, kun hän sattui hiukan viivähtämään.
— Ei tässä mitään, nuo pojat vain joutavaa hätäilivät!
Näin toimessaan tepasteleva ketterä äijä hänelle selvittää. Pojat toisilleen ja emännälle silmää iskevät, salaa naureskelevat. Osasi tuo isä Louhivaaran Aliinaa mielistellä.
Emäntä vanhalle rakennusmiehelle päivänpaisteena hymyilee. Hyvin hän tunsi tämän ketterän vanhuksen tavat ja luonteen, hyvin muutkin Louhivaaran eläjät tämän kuivettuneen miehen käppyrän tunsivat. Kukapa hän muu oli kuin Iikka Penttinen, Ilja Huurinaisen entinen mittamies. Vanha mies oli Iikka jo Ilja Huurinaisen loiston päivinä, nyt hän on yhä vanhemmaksi tullut.
Aika päiviä on Iikka Penttinen norjalaisen hommat jättänyt ja rakennusmieheksi herennyt, poikineen hän maita kiertelee, rakennusurakoita tekee. Hyvässä maineessa on Iikka, kilpaa hänelle työtä tarjotaan, mutta louhivaaralaiset aina muiden rinnalla etusijan saivat. Melkein joka vuosi on Iikka Penttinen ollut poikineen Louhivaarassa. Milloin lie mitäkin rakennettu, milloin riihtä ja tupaa salvettu, milloin uutta kivinavettaa ja vilja-aittoja vuovattu. Hohhoijaa, oli täällä Louhivaarassa rakentamista ja muuta vuovaamista, ei konsanaan tätä taloa valmiiksi saatu.
Lipputanko on nyt rakennuksen päähän paikalleen pystytetty. Pojat nuoria selvittelevät, yksi heistä rakennuksen harjalla seisoo, sieltä määräyksiään jakelee.