Sainoin keittiöpuolen muodosti yhteen huoneen nurkkaan hiukan miestä korkeammalla lauta-aitauksella erotettu alue. Siellä oli iso pirtinuuni mahtavine helloineen. Hellalla kiehua porisi päivät päästään kaksi kookasta vesipataa sekä pihisi pari kolme nokista teekeittiötä, joiden ääressä hääräili Tereskan emäntä, paksu, pystynokkainen, mustatukkainen ja mustasilmäinen sekä nokinaamainen puolivenakko. Apulaisinaan oli hänellä kaksi palvelustyttöä, jotka yhtenään kilisyttivät likaisia vesi- ja teekannuja, tarjottimia ja laseja aitauksen viereen sysätyllä, kolmella jalalla heiluvalla pöytäpahaisella. Välistä, kun vieraita sattui olemaan vähemmän, olivat he siinä pesevinäänkin niitä astioita sekä asettelivat ne sitten uunin vieressä olevalle korkealle hyllylle valumaan. Tämä toimitus ei kuitenkaan antanut sanottavia tuloksia, siksi pinttyneet olivat jo rivattomiksi kolhitut kannut samoin kuin muutkin teensärpimisvehkeet pitkäaikaisesta käytöstä.
Vielä kuului tämän keittiön yhteyteen uunin toisella puolella seinässä oleva komero, jonka hyllyt olivat täpöisen täynnä nisupulkkia, puolivalkeita sitnikoita, ryssänlimppuja, makkaraa, kurkkuastioita, likaisia, haisevia silli- ja voipönttöjä y.m. vieraille tarjottavia herkkuja.
Oikeita lautasia, enemmän kuin veitsiä ja haarukoitakaan, ei tarjoilussa konsanaan käytetty, vaan kannettiin paksut voileivän kimpaleet, pulkat, makkarat ja sillit vieraiden eteen läkkipeltilevyillä tai sitä varten tekaistuilla lyhkäisillä laudanpätkillä, joilta vieraat saivat omin veitsin ja paljain kourin pistellä ne suuhunsa. Sillinpäät ja ruodot, makkaran kelsit y.m. syötäväksi kelpaamattomat jätteet heitettiin muitta mutkitta pöydälle tai lattialle, jossa ne muun hyvän lisänä saivat olla tarjoilun kaikinpuolista yltäkylläisyyttä osoittamassa.
Hellassa paloi päivät päästään iso tuliroihu, joka levitti koko tarjoiluhuoneeseen hiottavaa lämmintä, niin että sainoi jo hyvissä ajoin iltapäivällä alkoi muistuttaa parhaillaan kylvettävää saunaa. Katossa leijaili sakeita savupilviä ja alhaallakin oli ilma niin sakeaa, että sitä olisi voinut veitsellä leikata. Välistä komensi mamma Tereska kyllä jommankumman piikatytöistä kiskaisemaan pihalle vievän oven auki tuulettaakseen sillä tavoin huonetta, mutta ei tuollainen tuuletus pitkälle auttanut, siitä pitivät vieraat ja kuumuutta hehkuva hella kyllä huolen.
Itse Tereska, pieni, pyöreä ja punanaamainen mies, edessä pitkä, likainen peretniekka, oli tavattoman ketterä olento. Aina oli hän liikkeessä ja näytti yhtaikaa ennättävän olla sekä pimeässä myymälässään että sainoin puolella vieraidensa keskellä, ja aina oli hänen naamallaan rasvainen hymy, aina kielellään valmis sanasutkaus tai naulanpäähän sattuva kokkapuhe vieraidensa viihdykkeeksi ja hauskuudeksi. Eikä tämä Tereska milloinkaan menettänyt mielenmalttiaan, vaikka vieraat miten hyvänsä olisivat rähisseet. Silloinkaan ei hymy kadonnut hänen huuliltaan, kun joku pöytäseurasta viinapäissään heitti muitta mutkitta täysinäisen teelasinsa sisällön hänen silmilleen ja haukkui hänet kaikkien kuullen pietarilaiseksi sukkapelliksi, vanhaksi parittajaksi ja parantumattomaksi pirtusaksaksi, jonka oikea paikka olisi muka ollut ruunun lukkojen takana.
Ei, mahdotonta oli Tereskaa saada kiivastumaan ja käyttämään karkeita sanoja. Hän jätti sen puolen vieraidensa passauksesta mamma Tereskan huoleksi. Tämä ilmestyikin rähinän pitemmälle jatkuessa tuulispään tavoin näyttämölle, ja kyllä silloin asianomaisten korvat kuumenivat, sekä tulvanaan tuiskuavista sättimisistä että myöskin navakasti läiskähtelevästä pesurievusta, jota mamma Tereska osasi käytellä verrattomalla taidolla ja nopeudella.
Mutta jollei rauha silläkään tavoin palannut, silloin osasi itse Tereska sen kyllä palauttaa. Liukkaasti, muutamalla nopsalla liikkeellä ja ilman suunsoittamisia hän toimitti rähisijän ulos. Ennenkuin tämä oikein älysikään, lupsahti jo ovi hänen perässään kiinni nopeasti ja pehmeästi, niinkuin sulavasti toimiva teräsponnin olisi sen vetäissyt. Ja turhaa oli yrittää sitä silloin uudestaan avata, parasta painua tiehensä ja pitää hyvänään, niin ei jäänyt mitään jälkimuisteluja. Huomenna otettiin taas vastaan parhaana vieraana. Tereska kyseli imelä hymy huulillaan kuulumiset, niinkuin olisi eletty parhaina ystävinä hamasta lapsuudesta asti.
Mutta oliko sitten noissa silloin tällöin sattuvissa haukkumisissa ja Tereskalle vasten silmiä singotuissa syytöksissä perää? Oliko Tereska parittaja ja pirtusaksa?
Sitä oli tosiaan ylen vaikea mennä sanomaan. Mitä siellä rakennuksen toisessa päässä, pimeiden sokkeloiden kahden puolen olevissa yömajasuojissa tapahtui, sitä tuskin kukaan tarkalleen tiesi, siksi kirjavaa ja sekavaa oli tavallisesti siellä yöpyvä seura.
Mitä taas pirtun myyntiin tuli, niin sitä ei Tereska konsanaan itse harjoittanut. Totta kyllä oli, että sitä tavaraa saatiin Tereskan sainoissa miten paljon hyvänsä, mutta sitä saatiin toisten käsien kautta, ei itsensä Tereskan.