Vaikutuksensa Martin ja Laurin kehitykseen oli myös jokapäiväisillä kauppamatkoilla. He tulivat käytökseltään rohkeiksi ja reippaiksi, alkoivat panna yhä suurempaa huolta esiintymiseensä.
Kylän toiset poikavekarat, jotka enimmäkseen vetelehtivät päiväkaudet joutilaina, härnäilivät usein Marttia ja Lauria kaalipojiksi. Tulipa kerran oikein tiukka yhteenotto, kun hämäilijät yrittivät kaataa Martin ja Laurin täysinäiset vihanneskärryt ojaan. Silloin Martti suutahti ja alkoi käytellä nopeasti ja tehokkaasti voimakkaita, työssä karaistuneita nyrkkejään, ja käpälämäki tuli eteen ilkivallan yrittäjille.
— Siinä saitte kaalipojilta! huusi Martti ilkkuen pakenijain jälkeen.
Siitä lähtien saivat Martti ja Lauri taivaltaa rauhassa kärryineen. Jos heille vielä nalkutettiin, niin nalkutettiin turvallisen välimatkan päästä, mutta sitä eivät Martti ja Lauri olleet kuulevinaan. He liikkuivat mielestään tärkeissä tehtävissä, kun ansaitsivat rahaa äidille ja omiin säästökirjoihinsa. Eipä niitä semmoisia kirjoja noilla nalkuttajilla ollutkaan, siitä he olivat vallan varmat.
Isän huvilarakennus ei Marttia ja Lauria enää yhtään puoleensa vetänyt. Puoliväkisin sai Jaakko vielä silloin tällöin pojat mukaansa houkuteltua, mutta ilman innostusta he toimittelivat isänsä tarjoamia tehtäviä.
Jaakko huomasi tämän muutoksen ja arvasi myös sen syyt. Aivan vasten tahtoaan hänen piti nähdä päivä päivältä yhä upeammaksi rehevöittyvä kasvitarha, ja tietysti siellä olivat taas ne siunatut nimikkopenkit poikien mieltä puoleensa vetämässä.
Se katkeroitti Jaakon mieltä sanomattomasti. Hän oli jo sydämessään riemuinnut, kun näytti niin helposti saavan pojat puoleensa houkutelluksi. Mutta hänen riemunsa oli ollut ennenaikainen. Mari masensi taasen hänen ylimielisen varmuutensa, masensi perinpohjin.
Tuli siihen lisäksi muitakin harmin aiheita. Huvilan rakennustarpeet nielivät arveluttavan paljon rahaa. Ne Pekko Launiaisen numerot, joita hän oli kehunut niin varmoiksi, eivät pitäneetkään paikkaansa.
No Pekkoa siitä nyt ei voinut oikeastaan syyttää. Hän oli tehnyt numeronsa entisten hintojen perustalla, mutta tänä kesänä olivat hinnat toiset, paljon korkeammat. Tavaton rahatulva ja vielä tavattomampi rakennusyritteliäisyys huvila-alueella olivat koroittaneet kaikkien tarpeiden hinnat puolella entisestään, ja sen koroituksen sai Jaakko kirvelevin sydämin maksaa. Jo olivat menneet kaikki Inon säästöt, mutta vielä olivat uunien kaakelit ja monta muuta kohtaa hankkimatta. Entistä sisukkaammin sieti Jaakon rehkiä setakanajossa, jollei tahtonut kärsiä sitä häpeää, että hänen huvilansa jäisi keskentekoiseksi, niinkuin kateelliset naapurit olivat jo keväällä ennustelleet.
Ja kaivon laittamisesta koitui vihoviimeinen kiusa. Siellä palstan metsään päin viettävässä kulmauksessa näytti olevan notkelmassa vanha lähteenpohja, ja Jaakko oli luullut, että siihen saisi kaivon varsin helpolla.