Suu auki kuunnella tollotti Mooses Sionin puhetta. Lopulta hän näytti päässeen ongen koukkuun kiinni. Leveästi naurahtaen hän virkahti:
— Emmehän me semmoista meinattu. Myynnistä tässä vain, oikeasta myynnistä…
— Kukas sitä nyt semmoista meinaamaan kuulutusta pannessaan, pakisi Sion silmää räpäyttäen. — Mutta jos vahinko sattuu tulemaan, niin selvän teki. Tolppa on silloin virkansa toimittanut ja saa ruveta toista palvelemaan.
Mooses näytti edelleen jäävän kahdelle päälle, mitä hänen pitäisi Sionin puheista ajatella. Ylen syvissä mietteissä tuskin muistaen hyvästiä sanoa, läksi hän saapastamaan samaa tietä, mitä oli tullutkin.
Silmiään räpytellen katseli Sion hänen jälkeensä hyvän aikaa. Häneltä olivat unohtuneet olemattomat ostajat, hyvätuloisena hän irvisti alahuultaan venyttäen ja mutisi itsekseen:
— Näinköhän tuo Mooseksen kuulutus tehonsa tekee. Jos suvaitseisivat valtioneuvos vihjata Justiinalle, niin kyllä Justiina Moosekselle…
Aseman ajuripirssissä oli koko seura koolla.
Odotettiin Pietarin iltapäiväjunaa. Eihän siitä junasta tosin monelle setakoita riittänyt, mutta mitäpäs tässä osasi. Ajurit olivat vielä pietarilaisten äkillisestä karkuun lähdöstä niin hölmistyneinä, ettei heidän mieleensä edes juolahtanut yhdeltä ainoalta junalta pois jääminen. Sinne kiiruhtivat täyttä ravia lasketellen jo hyvissä ajoin ennen junan tuloa, sinne asettuivat satalukuisena laumana ajuripirssiin odottamaan. Jo parin viikon ajan oli saatu palata kaikilta junilta tyhjiltään, mutta säännöstä ei luovuttu.
Sen verran vain oli höllitetty sääntöä, ettei moni enää viitsinyt ennen junan tuloa päästellä tyhjää syöttöpussia hevosensa päitsien hakasista. Ajokkaat olivat tähän uuteen järjestykseen erittäin tyytyväisiä. Muun aseen puutteessa olivat ne totutelleet käyttämään näitä pussejaan kärpästen ja paarmojen hätistelyyn, jos ne tungettelivat pureskelemaan kaulaa tai ruumiin etupuolta. Se oli semmoista tasapuolista työnjakoa: häntä sai palvella takapuolta, tämä pussi palveli etupuolta.
Itse ajurit seisoskelivat ryhmissä kärryjensä takana. Kaikissa näissä ryhmissä pohdittiin sotatapahtumia ja omia oloja, jotka molemmat alkoivat saada yhä vakavamman käänteen.