Sillä tavoin se luisti. Toimituksen lomassa vaihdettiin vielä tarpeelliset kohteliaisuudet. Punnitsija ja piissari tunsivat pian nimeltä jokaisen hevosmiehen, ja kun uusi hevonen ajoi vaa'alle, huusi punnitsija:
— Tjerve tulemas, Andrei Matvejevitsh!
Tai:
— Tjerveh, Jakov Martinovitsh! Vot siull' hjuva hepone, mnogo vjetamas.
Sto pudov, prekrasno!
Ja piissari toivotti lappunsa luukusta sysäten:
— Jumala kerallasi, Andrei Matvejevitsh, aja tjervehena!
Hyvin ansaitsivat hevosmiehet. Vielä paremmin punnitsija ja piissari.
Siksi oltiin molemmin puolin tyytyväisiä.
Mutta vastaanottajain piti myös saada oma viikko-osuutensa, ja heillä oli omat keinonsa.
He asettivat punnitsemisvaa'an ja kuormien tyhjentämispaikan välimaille omat vartijansa. Siellä oli parakkien, tilapäisesti kyhättyjen työkaluvajojen, multakasojen ja rakennusaineröykkiöiden lomissa jos minkälaisia solosia ja sokkeloita. Näissä solosissa vaanivat vastaanottajat lähetit. Siellä he lyödä sukaisivat punnitsijan antamaan lappuun oman leimansa, ja ohjasivat jonkun sivutien kautta kuorman takaisin ulos työmaalta. Pienen kierroksen tehtyään sai se ajaa uudestaan vaa'alle, punnituttaa toistamiseen saman kuorman ja tulla uutena miehenä vastaanottopaikalle.
Sillä tavoin jauhoi alimmainen kivipari. Punnitsemispaikan ohi solui loputon kuormajono rakennustyömaalle ja sieltä vastaanottomiesten ohjaamana sivuteitä ulos. Jotkut veitikat kiersivät sitä piiriä kuormineen kolme neljä kertaa, ennenkuin menivät tyhjentämään kuormansa ja läksivät uutta noutamaan. Uuden noutaminen oli raskasta työtä ja vei paljon aikaa. Mukavampi oli kiertää siinä rakennustyömaalla kovaksi tallattuja teitä. Siitä ajosta ansaitsi moninkertaisesti, vaikka maksoikin punnitsijalle ja vastaanottajain arttelille viikko-osuudet.