Juhlahumu alkoi vähitellen hiljetä. Sainoit ja tanssipaikat tyhjensivät viimeisiä vieraitaan. Useimmat miehet olivat niin juovuksissa, että hädin tuskin jaloillaan pysyivät. Kaulakkain tai naikkosten tukemina he hoipertelivat teitä pitkin, sopertelivat, sadattelivat ja yrittivät välistä panna lauluksi, mutta kangertava kieli ja käheäksi painunut ääni pakottivat pian katkaisemaan aloitetun loilotuksen.
Tulia sammuteltiin, muutamat talot olivat jo aivan pimeässä. Toisista kuumotti valoa peitettyjen ikkunain takaa. Siellä oli ehkä kiihkeä uhkapeli meneillä. Siksi tahdottiin välttää syrjäisten kurkistelijain katseita.
Siellä harhaili Jaakko humalaansa uupuvan kylän keskellä. Hänen aivoissaan kiersivät ja polttivat rauhattomat ajatukset, ahdistivat häntä, kuin ajokoirat ahdistavat vähitellen uupuvaa jänistä. Vielä yritteli Jaakko ponnistella päästäkseen eroon painajaisistaan, mutta yhä heikommaksi kävi hänen vastarintansa. Rehellisyydestä, omasta ihmisarvostaan tiukasti kiinni pitävä Jaakko Vesterinen väistyi askel askeleelta. Tilalle tuli toinen mies, arasteleva, häpeilevä, syrjäteille ja pimennon puolelle pyrkivä.
Koetti Jaakko välistä rohkaistakin itseään jupisten puoliääneen:
— Niinhän tekevät kaikki toisetkin. Mitäs siinä arvelemista ja häpeämistä!
Mutta jo seuraavassa tuokiossa jysähti mieleen:
— Mitäs Mari sanoisi, jos tietäisi sinun aikovan sillä tavoin etuilemaan, sataruplasia pyytämään?
Siinä sitä oltiin. Ei päässyt Jaakko selville vesille, ei saanut sisällään riehuvaa sekasortoa asettumaan. Ylen uupuneena hän palasi majapaikkaansa, jossa jo kaikki tulet oli sammutettu.
Varovasti tuli Jaakko porstuaan, varovasti avasi tuvan oven ja varovasti, aivan kuin varkain, hiipi lattialla nukkuvien miesten lomitse karsinaseinustalla olevalle vuodepaikalleen. Kaikki makasivat raskaasti, humalassa tai puolihumalassa kuorsata jyristäen, joten hänen varovaisuutensa oli tuiki tarpeeton.
Mutta ei Jaakko sitä tällä kertaa huomannut. Ei uskaltanut edes raapaista valkeata riisuutuessaan. Niin asetteli pimeässä vaatteensa naulakolle, haparoi sieltä turkkinsa peitteekseen ja painautui sen alle olkivuoteelleen.