— Mitä kumman keinoja siihen huolisi. Ryyppy oikealla paikalla, rupla oikean miehen kouraan, ja niin anna soitella! Osaahan tuon konstin kuka hyvänsä, vielä kyselemään, miehiset miehet.
— Siinä saitte, nauroi hyväntahtoinen Anton Lempiäinen. — On sillä omat salataikansa tällä Jaakolla, mutta niitäkös se rupeaisi meille selittelemään.
Anton tarkkaili ja ihmetteli monasti itsekseen Jaakossa tapahtunutta muutosta, mutta ei antanut muiden ajatuksiaan huomata. Laski vain kevyttä leikkiään, kun Jaakon pakoa yhteisistä illanistujaisista välistä ruvettiin kummastelemaan.
— Eukolleen kai se Jaakko kolikoita säästelee. Tai jos on löytänyt minkä salaisen käyntipaikan, jossa iltakaudet kähmii.
Tämän viimeisen otaksumisensa lausui Anton sen enempää ajattelematta, mutta se jäi kuin otolliseen maaperään viskattu sienien itämään peräkyläläisten aatoksissa. Siitä päivästä lähtien uskottiin yleiseen Jaakolla olevan salaisen naistuttavan, jonka kera eleli luvattomassa suhteessa. Mitäs muuta varten mies olisi niin kummallisesti käyttäytynyt.
Tätä uskoa lujitti vielä se seikka, ettei Jaakko toisen eikä kolmannenkaan pyhän seutuna lähtenyt kotona käymään. Useimmat muut kävivät eväsvarastojaan täydentelemässä, mutta Jaakko selitti, ettei viitsinyt lähteä suotta ajelemaan, kun joulunpyhät olivat jo aivan ovella.
Itse asiassa ei Jaakolla ollut ensinkään halua kotiin lähteä. Tuli mieleen ero vaimostaan ja tämä nykyinen meno.
Kun sitä ajatteli, sysäsi niin vastaan, että olisi toivonut lähenevät joulunpyhätkin olemattomiin.
XI.
Kahdet vietetään joulunpyhät Kannaksen huvilaseudulla perätysten:
Suomen joulu ja ryssän joulu.