Tietysti pojat tästä palveluksesta toivoivat myös kiitosta isältään, mutta niukaksi se kiitos jäi. Ja siitä pojat taasen mielelle nyrpeälle. Eikä heidän sen perästä haluttanut siitä huvilan rakentamisestakaan isän kera juttusille käydä.

Äidin kera yrittivät joskus siitä puhella, mutta äiti osasi aivan poikien huomaamatta kääntää keskustelun muihin asioihin. Koko huvila siirtyi poikien ajatusmaailmassa vähitellen taka-alalle, melkein näkymättömiin.

Heti loppiaiselta Jaakko läksi Inoon. Hän oli saanut hirret hakatuksi ja kasoihin vieritellyksi keväthankia vuottamaan. Ja kun illalla sai sen työn päätökseen, niin jo seuraavana aamuna läksi kiihkeän polton hoputtamana: Hän oli hakannut hirsiä siksi paljon, että niistä sai suuren huvilan, suuremman kuin oli aluksi aikonutkaan.

Siitä se polte, joka ajoi häntä takaa, sai hänet yötä päivää miettimään uusia keinoja pyytöjensä lisäämiseksi.

Marille oli Jaakon lähtö suuri huojennus. Ennen hän oli koettanut Jaakkoa pidättää, nyt hän odotti Jaakon lähtöhetkeä kuni pelastusta tukalan taakan alta. Liian piinallista oli heidän olonsa saman katon alla. Ei ollut heillä enää ainoatakaan sanaa sanottavana toisilleen.

Ja kun piti vielä poikien vuoksi olla, niinkuin ei olisi mitään tapahtunut. Se pyrki menemään yli Marin voimien.

Jaakon lähdettyä saavutti Mari vähitellen mielensä tasapainon. Ja hän alkoi kaikessa hiljaisuudessa entistä kiinteämmin työskennellä omien suunnitelmiensa eteen: Hän hankki runsaasti kasvitarhakirjallisuutta ja muita teoksia, joissa opetettiin tuntemaan jumalan kaunista luontoa ja rakastamaan sitä.

Näitä kirjoja hän luki iltakaudet yhdessä poikien kera, sittenkun koululäksyt oli ensin valmistettu. Ja hupaisasti kuluivat illat sillä tavoin, aivan kuin siivillä pyyhkäisten.

Oli Mari ennenkin kirjoja lukenut, mutta ei milloinkaan siinä mielessä kuin nyt. Nyt oli hänellä varma päämäärä, johon pyrki lukemisellaan. Jokaisen kirjoista löytämänsä opetuksen, jokaisen uuden seikan hän painoi visusti mieleensä, liitti sen omiin, kasvitarhatyössä saamiinsa kokemuksiin. Tällä tavoin hän nopeasti hankki verrattain monipuoliset ja laajat tiedot omalta ammattialaltaan, tiesi pian olevansa viisaampi kuin monivuotinen opetusmestarinsa ukko Arttemi, jolla ei ollut kirjatietoja ensinkään.

Mutta hyödyn lisäksi tahtoi Mari myös avartaa maailmantuntemustaan. Hän läksi kirjojen opastuksella uusille löytöretkille. Kuin kiehtovaa satua luki hän kuvauksia kaukaisten maiden rikkaasta kasvi- ja eläinmaailmasta, lintujen ihmeellisistä muuttoretkistä ja merien syvyyksiin kätketystä elämästä.