Grôm huudahti hämmästyneenä. Tytön silmät olivat tarkemmat kuin hänen.
Mutta hän huomasi katsoessaan uudestaan, että A-ya oli oikeassa.
Juuri tällä hetkellä sivuutti Mawg, joka ollen nopeampi juoksi vähän tovereittensa edellä, paikan, missä haavoittunut jättiläinen makasi piilossa. Hirviö kohotti kauheata päätään. Samassa saapuivat nuo kaksi jälkimmäistä juosten vierekkäin ja läähättäen uupumuksesta. Ruokojen läpi kohosi jättiläismäinen käsi heidän päänsä yläpuolelle ja putosi alas murskaten heidät yht'aikaa. He eivät ennättäneet edes huutaa, mutta nähtävästi johtaja kuuli jotakin ääntä, koska hän vilkaisi taakseen olkansa yli. Hän oli nyt niin lähellä noita puussa olevia tarkkasilmäisiä katselijoita, että nämä näkivät hänen kasvojensa kalpenevan kauhusta. Hän juoksi eteenpäin pysähtymättä, mutta kovempaa vauhtia, ikäänkuin tuo näky olisi puhaltanut häneen uusia voimia. Huomattuaan, että Mawg saavuttaisi puun hyvissä ajoin kiipesi Grôm alaspäin ollakseen valmiina auttamaan häntä puuhun. Samalla hän näki kahden leijonan lähestyvän jättiläisen piilopaikkaa.
Tuo suuri, kynnekäs käsi lepäsi vielä murskautuneiden ruumiiden päällä keskellä tietä. Leijonat huomasivat sen ja pysähtyivät tarpeellisen välimatkan päähän. Ne tiesivät, että juuri noiden ruohojen takana piili toinen karvainen ja hirveä käsi odottaen saavansa repiä ne, kuten ne repivät antiloopin. Leijonat kyyristyivät ja peräytyivät muristen vihaisesti. Ehkä ne pelkäsivät, että ruohikossa tien molemmin puolin oli useampia tuollaisia hirviöitä, sillä ne juoksivat kauas sivulle, tehden laajan kierroksen tuon vaarallisen paikan ohi.
»Nyt on hyvä aika!» mutisi Grôm ja hypähti alas keskelle tietä. Tyttö kiiruhti hänen jälkeensä, mutta kuullessaan Grômin jyrkän käskyn: »pysy siellä!» hän jäi alimmalle oksalle, aivan Grômin pään yläpuolelle, pitäen keihästä valmiina kädessään.
»Tapa hänet!» huusi hän. Mutta Grôm ei näyttänyt kuulevan.
Hoiperrellen ja puoleksi sokeana uupumuksesta oli Mawg kahdenkymmenen askeleen päässä, ennenkuin hän huomasi, kuka häntä vastassa oli. Silloin hänen mustat silmänsä leimahtivat. Hämmästyttävällä nopeudella hän heitti nuijansa suoraan Grômin kasvoja kohti, mutta se meni ohi vain kämmenen leveyden päästä. Ponnistus ja pettyminen, kun hän arveli tapaavansa uuden vastustajan juuri kun hän oli pelastumaisillaan, näyttivät uuvuttavan hänet kokonaan. Hän horjui eteenpäin hapuillen käsillään ja kaatui aivan Grômin jalkoihin.
Grôm epäröi ihmetellen, miten saisi tuon painavan olennon puuhun. Tyttö ei ymmärtänyt hänen epäröintiään.
»Tapa hänet!» sähisi hän nojautuen innokkaana alas oksaltaan.
»En, hän on etevä soturi ja heimo tarvitsee häntä», vastasi Grôm, kumartuen pudistamaan maassa makaavaa miestä.
Mawg liikahti alkaen tulla tajuihinsa. Grôm pudisteli häntä uudelleen.